tag:blogger.com,1999:blog-87396086469181875252024-03-13T00:57:18.118+02:00SanasulkiaLuku- ja luontoelämyksiä sekä muita merkintöjä.Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.comBlogger149125tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-12423690435459233362012-08-12T14:41:00.000+03:002012-08-12T14:42:46.356+03:00Katja Kaukonen: Odelma<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiewF1VnBPvSKoksANN3yP0nIxlucgoZHtMxIpkBqJSqvdQwDlRMzJ7EKnPdwBC3Y2NlWaWT2GZzvR15jUeic6otyr-L8bcuuH8CbygK6vWz72InNfdE9UbKUpZNv7Bq95vPHfGDJyM3gA/s1600/Odelma.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiewF1VnBPvSKoksANN3yP0nIxlucgoZHtMxIpkBqJSqvdQwDlRMzJ7EKnPdwBC3Y2NlWaWT2GZzvR15jUeic6otyr-L8bcuuH8CbygK6vWz72InNfdE9UbKUpZNv7Bq95vPHfGDJyM3gA/s320/Odelma.jpg" width="213" /></a></div>
<b>Sanasulkia</b> -blogi sai alkunsa talvella 2011. Odotin silloin Poikasta ja samaan aikaan minulta löydettiin aivoaneurysma. Toimenpidettä ei voitu tehdä raskauden vuoksi ja synnytys oli vielä liian aikaista. Alkoi kevään mittainen odotus. Lukeminen ja blogilukupäiväkirjaan kirjoittaminen auttoivat jaksamaan. Poikanen syntyi huhtikuussa ja aneurysma hoidettiin kesäkuussa.<br />
<br />
Blogini ensimmäisiä merkintöjä oli <b>Katja Kaukosen <a href="http://sanasulkia.blogspot.fi/2011/02/katja-kaukonen-odelma.html">Odelma</a></b>. Uudelleenluin kirjan tällä viikolla. Teksti tuntui entistäkin tiheämmältä. Lauseet ovat täynnä merkityksiä ja avaavat uusia ajatuspolkuja. Kielen kuvallisuus korostui tällä lukukerralla.<br />
<br />
Katjalta ilmestyy novellikokoelma <a href="http://wsoy.fi/yk/products/show/238491?category=81"><b>Vihkivedet</b> </a>tämän kuun aikana.<br />
<br />
Sanasulkia jää nyt tauolle. Kiitos kaikille blogini lukijoille ja täällä vierailleille, olette olleet minulle suuri ilo. En ole ollut kovin aktiivinen kommentoija, mutta kaikkien teidän blogeissa olen vieraillut säännöllisesti.<br />
<br />
Lukutuulia!<br />
<br />
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-13174017108260316892012-08-06T22:39:00.000+03:002012-08-06T22:39:30.660+03:00Jyrki Vainonen: Perintö<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrvhQNZ5-G1aZDLPSJh7_8xMnEwve41p7rWod7NrAi5swOJAAgpu1fbba_WX8sl0FqAieRqVBtzIe9E_IIKv-GJLSsLySnN2FELX5CmOXqdskY7RB5Qm7vk63Dr6pbIXvwCNxpo9RmNXg/s1600/Vainonen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrvhQNZ5-G1aZDLPSJh7_8xMnEwve41p7rWod7NrAi5swOJAAgpu1fbba_WX8sl0FqAieRqVBtzIe9E_IIKv-GJLSsLySnN2FELX5CmOXqdskY7RB5Qm7vk63Dr6pbIXvwCNxpo9RmNXg/s1600/Vainonen.jpg" /></a></div>
Luin heinäkuussa <b><a href="http://sanasulkia.blogspot.fi/2012/07/rakel-liehu-jyrki-vainonen-jo-nesb.html">Jyrki Vainosen Linnunpöntön rakentajan</a></b>. Mainitsin blogitekstin yhteydessä, että olisi mukava lukea jokin hänen romaani. Ei aikaakaan, niin sain tietää, että <b>Perintö</b> löytyy mummin kirjahyllystä.<br />
<br />
Kirjan takakansiteksti herättää uteliaisuuden: "<i>Seitsemän kovia kokenutta ihmistä muuttaa puoleksi vuodeksi vanhaan puuhuvilaan pohjoisen meren rannalle, toipumaan vauhtisokeudesta ja etsimään elämälleen uutta suuntaa ja merkitystä. Täysihoitola Muistolan katon alla selittämätön työntyy arkiseen, realismi nyrjähtää surrealismiksi, ja koko ajan taustalla häilyy huvilan entisen omistajan, edesmenneen leskirouva Katarina Bráthin henki.</i>"<br />
<br />
Täysihoitola Muistolan isäntä Mikael kuulee vieraiden uskomattomat elämäntarinat. Minä puolestani olin suurissa vaikeuksissa henkilöiden kanssa. Menin sekaisin nimissä ja elämäntarinoissa. Sama juttu, kun huomasin jonkin pienen, mutta merkitykselliseksi osoittautuvan yksityiskohdan toistuvan ja jouduin selailemaan kirjaa löytääkseni siihen liittyvän kohdan. Lopulta luin elämäntarinat ominaan, osittain irti kokonaisuudesta ja Mikaelin sekä täysihoitolan tarinan omanaan.<br />
<br />
Pidin siitä, miten Vainonen ujuttaa kuin huomaamatta surrealistisia elementtejä realistiseen kerrontaan. Tyylistä tulee kummallinen tunnelma: näin kaiken kuuluu olla ja tapahtumien edetä. Vainosen toteava kerronta tuntui välillä lattealta ja minun hajanainen lukutapa sai kadottamaan punaisen langan, joten lukukokemus jäi kalpeaksi. Kirjan ulkoasu puolestaan miellytti minua: upea väri ja onnistunut kansikuva.<br />
<br />
Jotkin kirjassa lennähtelevistä siivekkäistä tuntuivat linnunpönttökirjasta tutuilta.<br />
<br />
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-26352250944468397982012-08-05T20:52:00.000+03:002012-08-05T20:52:28.571+03:00Kesäkäsitöitä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE-TXiz_35zY0TZ2eXLawurEqb00hIkbg-9GWEpRMC9wiekcmejHuEp2Gy-q0cmNR1_cl1I1CxsEchj7xtC_Kq6tnpI-sijFKH3FxOS349nlcoTR7hQvHsYOcMyeKGhkiK_sL3PumJrlE/s1600/tohvelit.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE-TXiz_35zY0TZ2eXLawurEqb00hIkbg-9GWEpRMC9wiekcmejHuEp2Gy-q0cmNR1_cl1I1CxsEchj7xtC_Kq6tnpI-sijFKH3FxOS349nlcoTR7hQvHsYOcMyeKGhkiK_sL3PumJrlE/s320/tohvelit.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tohvelit, lanka: Linie bingo, koukku 4</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju1g5-G92n8A9DXcqOrzzHPo38QRcHdoTRknuWn4VyHWnsx1dDBfqA72PpekLBsEEJ3D2mSmk0LoVaKzTnFTErLxnwobQl_Rme433tnxjRAbe2JkHuivkpiGRyWl8hfVsyFpTZOPNFyqE/s1600/puikkopussi.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju1g5-G92n8A9DXcqOrzzHPo38QRcHdoTRknuWn4VyHWnsx1dDBfqA72PpekLBsEEJ3D2mSmk0LoVaKzTnFTErLxnwobQl_Rme433tnxjRAbe2JkHuivkpiGRyWl8hfVsyFpTZOPNFyqE/s320/puikkopussi.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pussukka koukuille jämäkankaista</td></tr>
</tbody></table>
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-79388855010488496342012-08-01T13:58:00.000+03:002012-08-01T13:59:01.757+03:00Heinäkuun lopussa luetut<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP_zBUNjm-LXIdzAgAXxce6-26zLWZTQaTw3PVQ0LKJMXwUDCpWyiKZZzpwBycTwcstbbtuHhbiDWXAS5gnC840pyUxiXIzkldl5gwihmwDJu1myQxPQTk-9yaEbHeZxrfiF_JyYCN25I/s1600/Vanikan+palat.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP_zBUNjm-LXIdzAgAXxce6-26zLWZTQaTw3PVQ0LKJMXwUDCpWyiKZZzpwBycTwcstbbtuHhbiDWXAS5gnC840pyUxiXIzkldl5gwihmwDJu1myQxPQTk-9yaEbHeZxrfiF_JyYCN25I/s200/Vanikan+palat.jpg" width="136" /></a></div>
<b>Hannu Väisäsen</b> omaan elämään pohjautuvan trilogian ensimmäinen osa odotti hyllyssäni vuosia. Aloitin kirjan pariin kertaan, mutta lukeminen jäi kesken. Kolmas yritys oli heti alkuunsa erilainen. Kerronta ihmaisi mukaansa ja pidin kirjasta paljon.<br />
<br />
Väisänen kertoo lapsuustapahtumista yksityiskohtaisesti päähenkilö Anteron kautta. Kasarmimiljöö sekä tuon ajan ja Anteron perheen kasvatusilmapiiri välittyvät lukijalle hyvin. Mielenkiintoisinta oli eläytyä lapsen ajatusmaailmaan ja seurata taiteilijapersoonan kasvua. Trilogian kakkososa <b>Toiset kengät</b> on jo odottamassa lukuvuoroaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUpoBwbqXEBeQcLt9gv5v4UE38NbK1e80-kAWFnpvCnJsiKqAaaKkOXrlUBIj603iGi31dGN7Pschmax3dGaJ8c0yXIFzeFR2_usmRVz2brJPJ-mhndEq8LioKoHF3X4ZimaWytNSUGnA/s1600/kokonaiseksi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUpoBwbqXEBeQcLt9gv5v4UE38NbK1e80-kAWFnpvCnJsiKqAaaKkOXrlUBIj603iGi31dGN7Pschmax3dGaJ8c0yXIFzeFR2_usmRVz2brJPJ-mhndEq8LioKoHF3X4ZimaWytNSUGnA/s200/kokonaiseksi.jpg" width="136" /></a></div>
En ole lukenut aikoihin elämäntaito-oppaita. <b>Ilona Rauhalan</b> naisille suunnattu <b>kokonaiseksi</b> -kirja tuli luettavaksi naapurin suosituksesta. Kiitos M! Yllätys oli iloinen. Kirja on selkeä ja helposti lähestyttävä. Lukiessa saattoi miettiä oman elämän valintoja, sitä mitä tahtoo ja miksi. Kirjan punainen lanka on saada todellinen kosketus omaan itseen. Kuulostaa lattealta itsestäänselvyydeltä, mutta hetki kirjan (tai omien ajatusten) parissa osoittaa, että minuuden olemus vaatii ajoittain tutkiskelua. Kirjassa oli havainnollisia tapausesimerkkejä ja myös Rauhalan omakohtaisia kokemuksia ja oivalluksia.<br />
<br />
Myönteistä oli sekin, ettei kirja ollut kepeä "yhdessä yössä muutokseen" -hehkutus, vaan asiatietoon perustuva ja käytännönläheinen. Minulle jäi päällimäisiksi tunnelmiksi aitous ja konstailemattomuus. Saattoi olla, että lukuhetki osui elämässäni erityisen sopivaan ajankohtaan, sillä päätin jatkaa vielä vuoden hoitovapaalla ennen paluuta opetyöhön.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqOzlF2PVb8CeJWsmJaMAIexJeMaK7lQV-zmkrxqtIDDetA7bCvNi-0ksQkarBiWqBZCFkQfQK3mRctyjHhNfMoMhAdm34P4UIb6g8X5AbmP5M6CLJVsyogwKleIHYu0NOc3PT9951mE/s1600/pakkanen-outi-seuralainen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqOzlF2PVb8CeJWsmJaMAIexJeMaK7lQV-zmkrxqtIDDetA7bCvNi-0ksQkarBiWqBZCFkQfQK3mRctyjHhNfMoMhAdm34P4UIb6g8X5AbmP5M6CLJVsyogwKleIHYu0NOc3PT9951mE/s1600/pakkanen-outi-seuralainen.jpg" /></a></div>
<b>Väisäsen</b> ja <b>Rauhalan</b> jälkeen oli mukava antaa ajatusten lipua omikseen ja viettää hetki tutun dekkaristin seurassa. <b>Seuralainen</b> ei ollut kirjailijan parhaita, mutta sopi tähän hetkeen loistavasti. <b>Pakkasen</b> dekkareita on putkahtanut lukupäiväkirjaani tasaisin väliajoin ja niillä on ollut selkeä paikkansa ns. väliaikalukemisena.<br />
<br />
Huolissani huomasin, että olen tainnut lukea Pakkasen koko tuotannon, joten mitä tilalle? Mielellään sarja, jossa esiintyy samoja henkilöitä tai tapahtumat sijoittuvat tiettyyn ympäristöön, juonikuvio on selkeä ja kerronta leppoisaa, voi olla muutakin kuin dekkarisarja. <b>Kirsti Ellilän</b> <b>Kirkko-trilogia</b> oli hyvä, mutta liian lyhyt väliaikaluettavaksi. Onko teillä ehdotuksia?Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-88389807960124085802012-07-21T23:32:00.000+03:002012-07-21T23:32:42.880+03:00Rakel Liehu, Jyrki Vainonen, Jo Nesbø<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiheE2i9hf-rinixJ3gXIugkGtM2Q3-jfsuuPDs57Qy8_5RXGVW510encW_a_6ipua9Lz5fii1O9AS3jyjVOuj-uIxDq8EAX5VCS3MlIIsidynFRHBEyl1NoTRSmlr_-s7puNahJ7xac5E/s1600/Helene.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiheE2i9hf-rinixJ3gXIugkGtM2Q3-jfsuuPDs57Qy8_5RXGVW510encW_a_6ipua9Lz5fii1O9AS3jyjVOuj-uIxDq8EAX5VCS3MlIIsidynFRHBEyl1NoTRSmlr_-s7puNahJ7xac5E/s1600/Helene.jpg" /></a></div>
Helsinki-lomaviikon aikana kävin kaksi kertaa Ateneumissa Helene Schjerfbeck-näyttelyssä. Ensimmäisen kerran perheen kanssa ja toisen kerran ystävättären seurassa. Ihastuin erityisesti asetelmiin ja maalausten vihreään väriin.<br />
<br />
<b>Rakel Liehun Helene</b> täydensi loistavasti näyttelyn herättämiä tunnelmia ja tutustutti taiteilijan henkilöhistoriaan. Kirja on upea, kuin runo! Liehu maalaa sanoin syvällisen kuvan taiteilijan persoonasta. Helenen elämäntarinan kautta hän kertoo myös tuon ajan taiteilijoista ja Suomen historian käänteistä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo72-pdNHV0KqaeBPoHUpHakYF78qJxFm6aKabVj2xR__0Sloj9oECB6p8awpKtr126HrE3z6AKP3CsnyOaQ2MNroDV54kSJ_X7ZqYZ97gBJJfnwUrGBh7zJwgYNrpKDuBqY2Li3E8Hgk/s1600/Linnunpontonrakentaja.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo72-pdNHV0KqaeBPoHUpHakYF78qJxFm6aKabVj2xR__0Sloj9oECB6p8awpKtr126HrE3z6AKP3CsnyOaQ2MNroDV54kSJ_X7ZqYZ97gBJJfnwUrGBh7zJwgYNrpKDuBqY2Li3E8Hgk/s200/Linnunpontonrakentaja.jpg" width="119" /></a></div>
<b>Jyrki Vainosen Linnunpöntönrakentaja</b> on aiheensa lisäksi myös ulkoasultaan houkutteleva kirja. Vainonen on rakentanut elämänsä aikana satoja linnunpönttöjä. Kirjassa hän kertoo kohtaamisistaan lintujen kanssa. Sattumusten kautta lukijalle välittyy luonnon rikkaus ja yllätyksellisyys. Tässä kirjassa selvisi, että myös Vainosen romaaneissa lehahtelee siivekkäitä, joten laitoin lukulistalle nekin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif7m4kedfCxzBj74OxDxi737vtVZTMWgYQCAjnLzCeU52UeiZwm6Qwgvfz9LzoU8coD2V6Fd9I8rG-l49AJwZLk_mSFivTUvPnOwL9TMu4D_cDdwluwxKO8rQ-47Og5b8ZxRC3-ruqBmc/s1600/lumiukko.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif7m4kedfCxzBj74OxDxi737vtVZTMWgYQCAjnLzCeU52UeiZwm6Qwgvfz9LzoU8coD2V6Fd9I8rG-l49AJwZLk_mSFivTUvPnOwL9TMu4D_cDdwluwxKO8rQ-47Og5b8ZxRC3-ruqBmc/s1600/lumiukko.jpg" /></a></div>
<b>Nesbøn</b> Harry Hole -sarja on tullut jo tutuksi. <b>Lumiukko</b> on lukemistani karmaisevin. Jossain vaiheessa tuntui, että juoni karkasi käsistä ja aloin tympääntyä kirjan maailmaan. Saattoi johtua siitäkin, että Helene-kirja jäi elämään ajatuksiin ja vauhdikas dekkari oli liian räväkkä luettava heti perään. Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-12634993867856091842012-07-15T14:26:00.000+03:002012-07-15T14:26:09.269+03:00Lomailua eräretkellä ja pääkaupungissa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPr2QNdEqDxUqD3bpWtkYxG_ERfJfhgsk7W0DF1Ta_7ryrp2i0QE-pDOdmDpPMB05AingKnMbQlT-vcrTaMwHtcZkM1sr7uZAGRcVrCXVo87GAN3lyKluonnrx2vSYq_zPqSBHkIJEF38/s1600/Riisitunturi+2012.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPr2QNdEqDxUqD3bpWtkYxG_ERfJfhgsk7W0DF1Ta_7ryrp2i0QE-pDOdmDpPMB05AingKnMbQlT-vcrTaMwHtcZkM1sr7uZAGRcVrCXVo87GAN3lyKluonnrx2vSYq_zPqSBHkIJEF38/s320/Riisitunturi+2012.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Riisitunturi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihbHrf6lRV9u19GhCZ0iIFIkAKZy7M71GmZvcqeEfUiXc3227wMQrsZrj-lGlMJMGsFSFLyPUOj9t7_BVGjZ09Rlrxu1abfyDOtIPDT4mhnary0DheopOOB2cgo2NRTuX5H6g1GwIy2IU/s1600/korouoma+2012.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihbHrf6lRV9u19GhCZ0iIFIkAKZy7M71GmZvcqeEfUiXc3227wMQrsZrj-lGlMJMGsFSFLyPUOj9t7_BVGjZ09Rlrxu1abfyDOtIPDT4mhnary0DheopOOB2cgo2NRTuX5H6g1GwIy2IU/s320/korouoma+2012.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Korouoma</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwlch4T1R76JnEPwJnGkUXxRGXlkYseH5fJEi4VCfhCdWr3k7PICYkN0HZGt39hFHXNGfI1Tj7HS4sU63OSckd0zk8JCCvBl_qTaMPKP5o4A1a9pSQ3Smo9wwXlna13VF3gqt-5Yvtepg/s1600/Suomenlinna.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwlch4T1R76JnEPwJnGkUXxRGXlkYseH5fJEi4VCfhCdWr3k7PICYkN0HZGt39hFHXNGfI1Tj7HS4sU63OSckd0zk8JCCvBl_qTaMPKP5o4A1a9pSQ3Smo9wwXlna13VF3gqt-5Yvtepg/s320/Suomenlinna.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suomenlinna</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcnBveerltYXGkpQ0_J5zDzsMXylOY-2Qk3b9ZUlmIjm6UNhutXl2L3u-812q0-YGwjMK3z2P_7maaax8Yycn_PDsI5_K5iiMJ2UaIu106QPpkA3W0qunihvVa2MQE7gm9bHxx623F6v4/s1600/Tuomiokirkko+Hki.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcnBveerltYXGkpQ0_J5zDzsMXylOY-2Qk3b9ZUlmIjm6UNhutXl2L3u-812q0-YGwjMK3z2P_7maaax8Yycn_PDsI5_K5iiMJ2UaIu106QPpkA3W0qunihvVa2MQE7gm9bHxx623F6v4/s320/Tuomiokirkko+Hki.JPG" width="183" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helsingin tuomiokirkko</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-69664185279800690592012-07-15T13:59:00.000+03:002012-07-15T13:59:03.645+03:00Kuvasulan mökkikuvia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihX5QqSBs_ea1B_PAcxONmKtY5oLSCRQRU6ANq6_aBlOqQbX_zl1zNI0Detluxa2WPeGphw0XHb6ljzTBUDbB1BYqSQm3AiGKku26I7-UwKdzKWCrWibqgbDPYnh-lKryQf3BAKo8Gm90/s1600/120622-ajm-isokoskelo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihX5QqSBs_ea1B_PAcxONmKtY5oLSCRQRU6ANq6_aBlOqQbX_zl1zNI0Detluxa2WPeGphw0XHb6ljzTBUDbB1BYqSQm3AiGKku26I7-UwKdzKWCrWibqgbDPYnh-lKryQf3BAKo8Gm90/s320/120622-ajm-isokoskelo.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9e08MJRdqE3UnlS_b08FenlAVfdshPGmYlP1n6uNc9KVjsOo-UOvajn9Eo5Np6s3M3_dJt48jhkRTRLKe5g9FtpWxf_QlArmGNnHkcE3lJ6WahtD589RHUaxHj6pt0lKYJNxhoF8JWiU/s1600/120622-ajm-kirjosieppo-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9e08MJRdqE3UnlS_b08FenlAVfdshPGmYlP1n6uNc9KVjsOo-UOvajn9Eo5Np6s3M3_dJt48jhkRTRLKe5g9FtpWxf_QlArmGNnHkcE3lJ6WahtD589RHUaxHj6pt0lKYJNxhoF8JWiU/s320/120622-ajm-kirjosieppo-1.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiImvhPBdK9IXn_EVCtYlp9eCNqEtFfX91zid3d-UXJaA7GMppKpwy9ftNWZS5akn_QTM5g8Gwg5iQXAZQr0Ic-JGmFRI3dZd39E32zd6gayBTYwnK_z_U0rrzv-t2lOb3JBRpyGjjgIsE/s1600/120622-ajm-va%CC%88sta%CC%88ra%CC%88kki-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiImvhPBdK9IXn_EVCtYlp9eCNqEtFfX91zid3d-UXJaA7GMppKpwy9ftNWZS5akn_QTM5g8Gwg5iQXAZQr0Ic-JGmFRI3dZd39E32zd6gayBTYwnK_z_U0rrzv-t2lOb3JBRpyGjjgIsE/s320/120622-ajm-va%CC%88sta%CC%88ra%CC%88kki-1.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-52902168330519983212012-07-15T13:43:00.002+03:002012-07-15T13:54:03.618+03:00Lomalla luetut<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3G06_ZtVXUszPSPaCNFwiQcz_4Buer0gOZhSPhjrudLeEegmQ10snpp-dfBV4nyjCOnAPsB6z-4yYXcziFHNZOEcvaXagJMciB-93y_y71plir-ZA4KRTiUkTg2_GzROiHnjfvi3pu-k/s1600/Joku_on_nukkunut_vuoteessani.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3G06_ZtVXUszPSPaCNFwiQcz_4Buer0gOZhSPhjrudLeEegmQ10snpp-dfBV4nyjCOnAPsB6z-4yYXcziFHNZOEcvaXagJMciB-93y_y71plir-ZA4KRTiUkTg2_GzROiHnjfvi3pu-k/s200/Joku_on_nukkunut_vuoteessani.jpg" width="126" /></a></div>
<b>Kristiina Lähteen</b> esikoisromaani <b>Joku on nukkunut vuoteessani</b> oli ilahduttava lukukokemus. Rosa herää aamulla ja huomaa vieraan miehen asettuneen taloksi. Mies syö aamiaista, lähtee töihin ja palaa iltapäivällä laittamaan ruokaa. Rosa hakee apua selvittääkseen mysteerin. Lääkäri ja poliisi eivät ota asiaa vakavasti, miehen toiminta kuulostaa aivan normaalilta.<br />
<br />
Riemastuttava juonikuvio etenee kutkuttavasti ja arvoitus selviää. Valitsin kirjan lomareissulukemiseksi, mutta ahmin sen jo menomatkan aikana. Tämän perusteella aion tutustua Lähteen aiemmin julkaistuihin runokirjoihin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLMBcP-ALssdaBrsf-5is1EcHXDs0Lq2LdHxrHbYsGxbr8IGo6zNe2OicAmWt1N9lp7eWH3XZOeJwYvDw0ofcmoGsuHI01MXODLtGT0jTgiS5EI8pImAHE3rVF62pP8thv_bhhkuS2vuM/s1600/divisadero.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLMBcP-ALssdaBrsf-5is1EcHXDs0Lq2LdHxrHbYsGxbr8IGo6zNe2OicAmWt1N9lp7eWH3XZOeJwYvDw0ofcmoGsuHI01MXODLtGT0jTgiS5EI8pImAHE3rVF62pP8thv_bhhkuS2vuM/s200/divisadero.jpg" width="126" /></a></div>
<b>Ondaatjen Divisadero</b> ei yltänyt <b>Anilin varjon</b> tasolle. Tarina saa alkunsa traagisesta tapahtumasta. Tapahtumaan osallisten nuorten tiet eroavat. Kirjassa kerrotaan kunkin näkökulmasta tulevaisuudesta ja siitä, miten menneisyys vaikuttaa valintoihin. Kirjan rakenne ja sisäkkäiset tarinat tekivät lukemisesta raskaan, vaikka kerronta onkin sujuvaa ja kaunista.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFRLWC2wTcRQzY3rr-bia3IHNIs4x6YMIgUuBZrO-Yqywi54kMzKDSMdLjXlEeie5J_uZTabuQ0OyQ5xzdAMTRMwvW9mZKkx4qY8cPIgrpmUm13A1ho3SIR6mEWRSTCFofskSXXhy8vKk/s1600/perhehytti-katajavuori.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFRLWC2wTcRQzY3rr-bia3IHNIs4x6YMIgUuBZrO-Yqywi54kMzKDSMdLjXlEeie5J_uZTabuQ0OyQ5xzdAMTRMwvW9mZKkx4qY8cPIgrpmUm13A1ho3SIR6mEWRSTCFofskSXXhy8vKk/s200/perhehytti-katajavuori.jpg" width="123" /></a></div>
<b>Riina Katajavuoren</b> kirjoituskokoelma <b>Perhehytti</b> oli hykerryttävää luettavaa. Lasten kanssa kohtaa kiperiä kysymyksiä ja vanhemmuus saa usein ymmälleen. On aina yhtä lohdullista lukea, miten samankaltaisia asioita perheissä ihmetellään. Kirjailija sanoittaa arjen pohdinnat niin, että niihin saa etäisyyttä ja monet ärtymystä aiheuttavat asiat alkavat hymyilyttää.<br />
<br />
Katajavuoren teksteistä välittyy lapsuuden ja lasten arvostaminen. Turhan usein lapsuusaikaa pidetään jonain, mikä pitää suorittaa ja ohittaa mahdollisimman pian. Monessa yhteydessä (esim. julkiset paikat) lapset koetaan häiriönä ja elämän normaaliutta sekoittavana asiana.<br />
<br />
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-62159351702297985262012-06-30T14:14:00.000+03:002012-06-30T14:14:32.651+03:00Michael Ondaatje: Anilin varjo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrSo7a7v8DW4zk5jmsmtBv9pIhIxLqLjkk2CU0XrsQ67ZayKdpv0i7vMzhE62w73iGRAXVq9kwjccvVvM48oXWcxKG-Supamn81pDIKP4pamkFaKZalSmcmDHlXrPJ9hjvw4lBarm9160/s1600/Ondaatje.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrSo7a7v8DW4zk5jmsmtBv9pIhIxLqLjkk2CU0XrsQ67ZayKdpv0i7vMzhE62w73iGRAXVq9kwjccvVvM48oXWcxKG-Supamn81pDIKP4pamkFaKZalSmcmDHlXrPJ9hjvw4lBarm9160/s1600/Ondaatje.jpg" /></a></div>
Käyn kirjastossa yleensä kirjalistan kanssa. Löydän kiinnostavaa luettavaa kirjablogeista, ystävien suosituksista ja lehtien kirja-arvosteluista. Kotona tarkistan kirjojen saatavuuden ja käyn napsimassa ne, mitkä ovat saatavilla. Tieto- ja lastenkirjat käyn läpi paikan päällä. Samoin uutuushyllyt. <b>Ondaatjen Anilin varjon</b> luettuani annan ehkä useammin mahdollisuuden yllätyksille.<br />
<br />
Otin kirjan luettavaksi takakansitekstin perusteella: "<i>Tässä romaanissa on syy siihen miksi luen, miksi kirjallisuus on tärkeää, tähän minä uskon. Tämä on kirjallisuudessa olennaisinta. The Independent.</i>" Jokin tuossa mahtipontisuudessa pysäytti. Minulla ei ollut ennakkokäsityksiä tai edes tietoa kirjailijasta. Nimi kuulosti kyllä tutulta ja myöhemmin googlatessa yhdistin <b>Englantilaiseen potilaaseen</b> ja <b>Divisaderoon</b>.<br />
<br />
Kirja kertoo Anilista, srilankalaissyntyisestä oikeuslääkäristä, joka lähtee ihmisoikeusjärjestön palkkaamana Sri Lankaan. Anil saa työparikseen paikallisen arkeologin, Sarathin. Anil ja Sarath tekevät yllättävän löydön hallituksen vartioimalta muinaishaudalta. Tutkimuksen jatkaminen ja oikeutuksen hakeminen siviiliuhreille sisällissodan runtelemassa maassa osoittautuu vaaralliseksi.<br />
<br />
"<i>Vuosikaudet oli jouduttu kokemaan yöllisiä vierailuja, murhia ja sieppauksia keskellä kirkasta päivää. Ei ollut muuta toivoa kuin se, että ne jotka taistelivat, kuluttaisivat voimansa loppuun. Laista oli jäljellä vain usko siihen, että vallanpitäjille joskus voitaisiin kostaa.</i>" s. 69<br />
<br />
Kirja on monikerroksinen lukukokemus. Kertomalla yhden maan sisällisodasta, Ondaatje kertoo monen muun maan tämän hetkisestä tilanteesta. Selvittämällä yhden uhrin henkilöllisyyttä, Sarath ja Anil uskovat nimeävänsä kaikki muut. Kirja vahvistaa entisestään ihmisoikeusjärjestöjen ja maailmanlaajuisten oikeustoimien työn merkittävyyttä.<br />
<br />
Vakavien teemojen lisäksi seurasin jännittyneenä, koko ajan pahinta peläten Anilin ja Sarathin tutkimustyön edistymistä. Samaan aikaan työparin keskinäinen suhde rakentui ja henkilökohtaiset taustat alkoivat avautua. Kirja herätti minussa halun lukea lisää romaaneja jotka liittyvät arkeologiaan tai sijoittuvat kauas historiaan. Kirjailija on tehnyt vaikuttavan taustatyön kuvatakseen arkeologiaa ja oikeuslääketiedettä uskottavasti.<br />
<br />
"<i>Hänen työnään oli muuntaa ruumiita rotujen ja ikäryhmien ja paikkakuntien edustajiksi, joskin henkilökohtaisesti mieluisin löytö oli ollut se, kun hän muutama vuosi sitten oli löytänyt Laetolista lähes neljä miljoonaa vuotta vanhoja jalanjälkiä - sian, hyeenan, sarvikuonon ja linnun, merkillisen yhdistelmän 1900 -luvun jäljittäjien tunnistettavaksi. Neljä täysin toisiinsa liittymätöntä otusta oli kävellyt kiireesti yli märän vulkaanisen tuhkan. Päästäkseen pois mistä?</i>" s. 67<br />
<br />
Parasta oli kuitenkin Ondaatjen kieli. Se on vetovoimaista, runollisen kaunista ja koskettavaa. Tyylistä tuli mieleen <b>Anna Michaelsin </b>ihana<b> Routaholvi</b>. Romaani imaisi itsensä ihmeelliseen tunnelmaan. Elin kaksi päivää Sri Lankan ihmiskohtaloissa miettien kielen kauneutta ja maailman rujoutta, ihmisyyttä ja toisesta välittämisen voimaa. Kirjassa on upeita ihmiskuvauksia mm. Sarathin lääkäriveli Gamini, epigrafikko Palipana, tieltä pelastettu Gunesena ja juoppo käsityöläinen Ananda.<br />
<br />
Anilin varjo muistutti siitä, miksi luen, miksi kirjallisuus on tärkeää ja mistä parhaissa lukukokemuksissa on kyse.<br />
<br />
Lukukokemus oli niin intensiivinen, että vannotin kotona pitäväni tämän jälkeen lukutauon. Eilen illalla kirjastoreissulla en kuitenkaan malttanut olla nappaamatta Ondaatjen Divisaderoa mukaani. Pitänee sopia jo etukäteen, että luen sitä vain illalla, kun kotipesässä alkaa rauhoittua ;)<br />
<br />
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-62019294007628408512012-06-29T22:30:00.000+03:002012-06-29T22:30:48.114+03:00Jo Nesbø: Punarinta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUUYM_iqCJjkErWUh3JWtN_h0TZd8qwOO1V_plzLvWhwnIIkEn9tnECj71-bU9KVPzCx2T5dGsP-5eVGWr0qEFn1YXVkclDz16I76AgVmdd8nJcHP4mPbAvepMnS7toad7pO08PqfO0U4/s1600/Punarinta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUUYM_iqCJjkErWUh3JWtN_h0TZd8qwOO1V_plzLvWhwnIIkEn9tnECj71-bU9KVPzCx2T5dGsP-5eVGWr0qEFn1YXVkclDz16I76AgVmdd8nJcHP4mPbAvepMnS7toad7pO08PqfO0U4/s1600/Punarinta.jpg" /></a></div>
<b>Fossumin</b> jälkeen oli vaikea löytää sopivaa luettavaa. Aloitin ainakin neljä romaania, joista <b>Nesbøn Punarinta</b> lähti vetämään. Kirjan juoni oli makuuni liian mutkikas. Lyhyet luvut ja lennokas kerronta saivat kuitenkin ahmimaan asesalakuljetuksen ja toisen maailmansodan aikaisten tapahtumien ympärille kietoutuvan dekkarin.<br />
<br />
Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Varsinaisen rikosjuonen lisäksi seurataan päähenkilö Harry Holen yksityiselämää. Mutkikkaan juonikuvion päätteeksi loppuratkaisu ei ollut kovin selkeä. Jouduin selailemaan kirjan alkuosaa, tarkistamaan nimiä ja tapahtumia.<br />
<br />
Kaikesta huolimatta kirja oli sopivaa ajankulua viileään sadepäivään. Muuta hyväksi havaittua sadepäivätekemistä on mm. pitsan leipominen ja lettujen paistaminen. Molemmat puuhat saivat suosiota kotipesässämme.Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-80374250890939559122012-06-26T21:43:00.000+03:002012-06-26T21:43:42.132+03:00Karin Fossum: Minä näen pimeässä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiACl9Kchv2aHL0TjjQ0Xv3YFAJt_BWAovEj1qKx4uNn6Ry8ULU11dzs5_sUP54WD0MrZSZADolJSBB_Gp3QaUqPPLhpoeFKkJcZbjA0XStjqB-CzUqltfGSUApjTHIQP5AnPQJfGXhnzo/s1600/Karin+Fossum.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiACl9Kchv2aHL0TjjQ0Xv3YFAJt_BWAovEj1qKx4uNn6Ry8ULU11dzs5_sUP54WD0MrZSZADolJSBB_Gp3QaUqPPLhpoeFKkJcZbjA0XStjqB-CzUqltfGSUApjTHIQP5AnPQJfGXhnzo/s1600/Karin+Fossum.jpg" /></a></div>
<b>Karin Fossumin</b> uutta romaania kannatti odottaa. Lukukokemus oli erinomainen. Tapahtumat kerrotaan levollisesti päähenkilön näkökulmasta. Jännite säilyi hyvin loppuun saakka. Ja mikä parasta: räiske ja vauhti on korvattu mielen kuvauksella. Kuvailu on tarkkaa, oivaltavaa ja erittäin mielenkiintoista luettavaa.<br />
<br />
Päähenkilö on vanhusten hoivakodissa sairaanhoitajana toimiva Riktor. Yksinäinen mies, joka istuskelee puistonpenkillä tarkkailemassa ihmisiä. Riktorin kohtaamiset toisten kanssa menevät kerta toisensa jälkeen vinoon. Kuolema tuntuu olevan miehen seuralainen niin töissä kuin vapaa-ajalla. Mielen mustuutta selittävää tekijää haetaan uskottavasti lapsuudesta.<br />
<br />
Lukijalle tarjotaan sopivasti yllätyskäänteitä. Roiseja ja epäuskottavia kuvauksia ei tästä tarinasta löydy, vaan muutama harkittu, kuin ohimennen kerrottu puistatus. Jännitys syntyy todentuntuisesta ihmiskuvauksesta. Takakansitekstin mukaan: "<i>Minä näen pimeässä</i> <i>ei viiltele väkivalloin vaan menee syvemmälle, pahan tekemisen mieleen.</i>"<br />
<br />
Romaani on lajityyppinsä parhaimmistoa ja mielestäni Fossumin tähänastisista paras.Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-36256979597889794542012-06-24T20:47:00.000+03:002012-06-24T21:30:42.682+03:00Kari Hotakainen: Jumalan sana<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj27wI5dbHrhQMrrmkLP5RWc1pS609MFNUwjTVtNBohRitZ30utJSvjk593qamhRLQO6nw5ChOzv6VR0ENTVQbdP0YmrV7ytSVAA-ruYcWmtR6p4WD1my83y3qG5gDqXBtHsfDOAJwXo0Q/s1600/Jumalan_sana_etukansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj27wI5dbHrhQMrrmkLP5RWc1pS609MFNUwjTVtNBohRitZ30utJSvjk593qamhRLQO6nw5ChOzv6VR0ENTVQbdP0YmrV7ytSVAA-ruYcWmtR6p4WD1my83y3qG5gDqXBtHsfDOAJwXo0Q/s200/Jumalan_sana_etukansi.jpg" width="126" /></a></div>
Juhannuksen mökkireissulta mukaamme lähti kaksi kassillista kirjoja. Isäntäväki oli siivonnut kirjahyllyään ja saimme valita "ei-pinosta" mieluisat mukaan. <b>Pakkasen</b> dekkareiden jälkeen valitsin pussikirjoista <b>Hotakaisen</b> uusimman.<br />
<br />
<b>Jumalan sana</b> oli harvinaisen pitkästyttävä lukukokemus. Kerronta oli sujuvaa, juonikuvio selkeä ja rakenne mietitty, mutta jotain olennaista puuttui. Välillä torkuin kuin takapenkillä matkaa tekevä Hopeaniemi. Säpsähdin hereille ja peruutin sivuja, luin uudestaan. Eikö tämä jo lopu?<br />
<br />
En kuitenkaan jättänyt kirjaa kesken, koska halusin tietää loppuratkaisun. Lisäksi sain mökille tekstiviestin, että varaamani uusin <b>Fossum</b> on noudettavissa kirjastosta. Sitä odotellessa tuli Hotakainen luettua loppuun.<br />
<br />
Tässä lukunäyte: <i>"Armas katsoo tietä, se on käärme, jonka päätä ei näe, se on Helsingin Pasilassa. Armas kuuntelee herraa, jonka huulten välissä on unen valkoinen vaahto. Armas vilkaisee peilistä itseään, luomien kosteudesta ja silmäpussien tummuudesta voi laskea ajetut kilometrit ja koetut tunteet. vielä vajaat kaksisataa kilometriä ja perillä on koettava ainakin neljää tunnetta: jännitystä, pelkoa, häpeää ja iloa. Tuleviin tunteisiin voi vaikuttaa tuntemalla niitä etukäteen, sillä tavalla voi leikata osan niiden voimasta. Mutta ajaessa on vaarallista simuloida tunteita esiin, voi hyvinkin olla kohta penkan puolella. Armas päättää vaikuttaa tuleviin tunteisiin järjellä. Tunteet ovat usein niin kovia, että järjellä ei saa niihin edes naarmua. Tunteista puhutaan pehmeitä, vaikka ne ovat kovaa ydintä." (s. 242)</i><br />
<i><br /></i><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6x6X_AZOcpm0Dtn4FOHP2DBm-lkvL7fqbV1msxkbQzuVIUahxY9QGK7RXXC-DTXLAB08L6SErCHXor2Ta7zjtwVbCd9Fbb0r1raFuFtVmphxAX_LwgjckI7b6Abpid25qe-PTFMF063c/s1600/Juhannustie.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6x6X_AZOcpm0Dtn4FOHP2DBm-lkvL7fqbV1msxkbQzuVIUahxY9QGK7RXXC-DTXLAB08L6SErCHXor2Ta7zjtwVbCd9Fbb0r1raFuFtVmphxAX_LwgjckI7b6Abpid25qe-PTFMF063c/s320/Juhannustie.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mökkitie</td></tr>
</tbody></table>
<i><br /></i>Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-5153077185400351852012-06-24T15:33:00.000+03:002012-06-24T18:25:41.160+03:00Outi Pakkanen: Julma kuu, Talvimies<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsRC7ctEUgkX4hppvwIr3i9s-ZTfajAbfvPPv1xiJ_GaPiA1ga-AgYtA4cvoH5iAySG_Sa67ntwqf4glt96E9A71oSFJ21NwUpsezc40U7LbW9hVyFWeqVgSqjD076Q47EJhb3pbm1PME/s1600/julma_kuu-pakkanen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsRC7ctEUgkX4hppvwIr3i9s-ZTfajAbfvPPv1xiJ_GaPiA1ga-AgYtA4cvoH5iAySG_Sa67ntwqf4glt96E9A71oSFJ21NwUpsezc40U7LbW9hVyFWeqVgSqjD076Q47EJhb3pbm1PME/s200/julma_kuu-pakkanen.jpg" width="133" /></a></div>
Mökkilukemisena minulla oli kaksi <b>Outi Pakkasen</b> dekkaria. <b>Julma kuu</b> on kirjailijan uusin romaani, joskin se on ilmestynyt aikaisemmin jatkokertomuksena. Tarina rakentuu tuttuun tapaan ihmissuhteiden ympärille. Nainen rakastuu häikäilemättömään mieheen. Suhteen kehittymistä seuraa naapuritalon ikkunassa kiikaroiva, valkean kissan emäntä.<br />
<br />
Tunnelma on trillerimäisen tiheä ja sakenee lukijaa koukuttavasti loppua kohti. Mutta loppu, oi joi, se on ihan muuta kuin Pakkaselta odottaisi. Kokonaisuudessaan Julma kuu on poikkeus kirjailijan tuotannossa, vaan ei välttämättä huonolla tavalla.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKRKtp1X2svjHDkAnTALhLgWsgl6Oqilb73von7zwX_MHeCV0lctd1JK7g9zVRaD97m38ksGc25xVrMShC1fHrlgSeJdzm3qkMVY-uhV0hbXEt3831F09glM_gKsQE86i2hmiBio1SA5U/s1600/pakkanen-outi-talvimies.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKRKtp1X2svjHDkAnTALhLgWsgl6Oqilb73von7zwX_MHeCV0lctd1JK7g9zVRaD97m38ksGc25xVrMShC1fHrlgSeJdzm3qkMVY-uhV0hbXEt3831F09glM_gKsQE86i2hmiBio1SA5U/s1600/pakkanen-outi-talvimies.jpg" /></a><b>Talvimies</b> oli tyyliltään tutumpi. Kuuma kesä huipentuu, kun Anna Laine rakastuu. Arvata voi, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää ja tarinan edetessä romaanin henkilöiden suhdeverkosto alkaa selvitä. Kirjassa kokataan runsaasti ja ruokien ohjeet löytyvät kirjan lopusta. Jälleen mainio dekkari.<br />
<div>
<br /></div>
<b><br /></b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-75538897342870003552012-06-24T10:37:00.000+03:002012-06-24T10:37:41.413+03:00Juhannusruusun tuoksua järven rannalla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxOI-7hmHUh51aahbyHmEZa8lLjFdB6lP5azfhJ12-r_qdO5hrnGMd0S2lcnMqLc1uWiWAIIKdmHXeyOSJbQB6QUi12YAUIotmiiIWLR98OxWOZjMjvrEiltre_7AbCnCKXp6XfOJln4Q/s1600/Juhannus2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxOI-7hmHUh51aahbyHmEZa8lLjFdB6lP5azfhJ12-r_qdO5hrnGMd0S2lcnMqLc1uWiWAIIKdmHXeyOSJbQB6QUi12YAUIotmiiIWLR98OxWOZjMjvrEiltre_7AbCnCKXp6XfOJln4Q/s320/Juhannus2.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY5PQDyAyvhLcbCkawSp35NgquvYs6ms4fPsPpusqta47Zay8pNATt7YsqzE-_7OzczV5JfbeHFi4LiFElRC4UPHQJLmn4XbqRKw-7euRK5yQ9aM7ZKnI4lQxbkTZgBIuCWkMebs4Phr0/s1600/Juhannus4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY5PQDyAyvhLcbCkawSp35NgquvYs6ms4fPsPpusqta47Zay8pNATt7YsqzE-_7OzczV5JfbeHFi4LiFElRC4UPHQJLmn4XbqRKw-7euRK5yQ9aM7ZKnI4lQxbkTZgBIuCWkMebs4Phr0/s320/Juhannus4.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuJLXt6fwWgixK1tKzx3-RxRjAuW1qF9l1ov1YKcKMc8uecSKsk3-wXiyX7jcVz4GpBIJAhc8PCjm_0lyO5c9kEq7qCCsGfy1ILB4l98ls-K7N3XVEgwZrycC80UqYh5gjQVbWT19dUHs/s1600/Juhannus3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuJLXt6fwWgixK1tKzx3-RxRjAuW1qF9l1ov1YKcKMc8uecSKsk3-wXiyX7jcVz4GpBIJAhc8PCjm_0lyO5c9kEq7qCCsGfy1ILB4l98ls-K7N3XVEgwZrycC80UqYh5gjQVbWT19dUHs/s320/Juhannus3.JPG" width="320" /></a></div>
Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-68769864279721010752012-06-18T14:46:00.000+03:002012-06-18T14:46:02.132+03:00Metsän keskellä, joen äärellä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt4pEY2slZ7ROUpUE3xqzpjOa0qgcHYqXWW9_zkjSrwXESr3fja-GaSprhekjwiz4F-7cjdOcD9nF2svLKUyqLHL5-vsMy1TFoJ0VmITNZg0F_53Aihmum-ECcDBzJvYzJhHMydsGAgwA/s1600/Mo%25CC%2588killa%25CC%25885.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt4pEY2slZ7ROUpUE3xqzpjOa0qgcHYqXWW9_zkjSrwXESr3fja-GaSprhekjwiz4F-7cjdOcD9nF2svLKUyqLHL5-vsMy1TFoJ0VmITNZg0F_53Aihmum-ECcDBzJvYzJhHMydsGAgwA/s320/Mo%25CC%2588killa%25CC%25885.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT0QZPPiL8bI8agNEiUhAlvMYcfQBUZIP-hWxJfVFMo9cjJsGq2iFbgjMJow1E2-YaRHP0-zVVL_0w0haKX0-jjrDx6oaUZQdlQkbbp5LdYM8pl8YqzYcmBw4cJOmRfzrAEYRqyCiQ5Ds/s1600/Mo%CC%88killa%CC%88.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT0QZPPiL8bI8agNEiUhAlvMYcfQBUZIP-hWxJfVFMo9cjJsGq2iFbgjMJow1E2-YaRHP0-zVVL_0w0haKX0-jjrDx6oaUZQdlQkbbp5LdYM8pl8YqzYcmBw4cJOmRfzrAEYRqyCiQ5Ds/s320/Mo%CC%88killa%CC%88.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx6Z_ieGYd5kAPeTe7ttkLCd_VOmjBZehXqL567jGSNE-_Rz03m9y4gL2JQC5WV7OxEnAtzbTLpmqKg5sklo2MKqixOg66WDjAZqmI8AdIcSGk0Lw98JBwBbfUAfEx0FRNWLzhzQjTbKw/s1600/Mo%CC%88killa%CC%883.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx6Z_ieGYd5kAPeTe7ttkLCd_VOmjBZehXqL567jGSNE-_Rz03m9y4gL2JQC5WV7OxEnAtzbTLpmqKg5sklo2MKqixOg66WDjAZqmI8AdIcSGk0Lw98JBwBbfUAfEx0FRNWLzhzQjTbKw/s320/Mo%CC%88killa%CC%883.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw2w2NqOOoBrF1UlMFl-zskKrkAZ8KWMZD9mSvMhUa-iPOZzGpwL09tf6bU5dH-YLCeMsTbikgLKADnHTEz3l5amrh9next6nQTwX-iK4jUdWRNz_vp_VLVdgoPnNI2ZRR8i0r4EvNBRc/s1600/Mo%25CC%2588killa%25CC%25884.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw2w2NqOOoBrF1UlMFl-zskKrkAZ8KWMZD9mSvMhUa-iPOZzGpwL09tf6bU5dH-YLCeMsTbikgLKADnHTEz3l5amrh9next6nQTwX-iK4jUdWRNz_vp_VLVdgoPnNI2ZRR8i0r4EvNBRc/s320/Mo%25CC%2588killa%25CC%25884.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-qNbTHcgUeNFNF8Y4WAK4lbYFfZ3EZ2aLxz5Gdc91Vy-CMMd6CFeITkvySadixUlW83nWDO-ZprHEG2GFUHMMFJB2w9vVch5qgMbuFzVM3ZsiwJAEbsFOuXCkzWN3QmDPdrGkNRGqtO8/s1600/Mo%25CC%2588killa%25CC%25882.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-qNbTHcgUeNFNF8Y4WAK4lbYFfZ3EZ2aLxz5Gdc91Vy-CMMd6CFeITkvySadixUlW83nWDO-ZprHEG2GFUHMMFJB2w9vVch5qgMbuFzVM3ZsiwJAEbsFOuXCkzWN3QmDPdrGkNRGqtO8/s320/Mo%25CC%2588killa%25CC%25882.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-13712236429011321442012-06-16T10:07:00.000+03:002012-06-16T10:09:57.486+03:00Tämän viikon merkintöjä lukupäiväkirjasta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik8SpWyBOOfEe-to3c6NYosPm7mKdP6ykk3JJk5V_mhBtOoJXeb8w4Beby7fgujeikjMYRFj5yEazSNkQikCrhGD9dCGbpWIGfwiUX60lrt_FeD3Wa0YRz32HHROP6TUXA0tawznQ_c84/s1600/Kadonnut+ranta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik8SpWyBOOfEe-to3c6NYosPm7mKdP6ykk3JJk5V_mhBtOoJXeb8w4Beby7fgujeikjMYRFj5yEazSNkQikCrhGD9dCGbpWIGfwiUX60lrt_FeD3Wa0YRz32HHROP6TUXA0tawznQ_c84/s200/Kadonnut+ranta.jpg" width="126" /></a></div>
<b>Tiina Laitila Kälvemarkin</b> kokoelmasta jäi parhaiten mieleen arvosteluissakin kehuttu ja palkittu <b>Jänis</b>-novelli. Teksti oli henkilökohtainen elämys. Jänis antoi uuden tavan ymmärtää eräs toistuva uniteema.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeEwWa87ovJyH8xTnrH8NYQSDqHCfAKaXe43CHytylgCc0tDYk9GfQymu7QbuohK16aoxzFUST89Jugo-wT_d6cM6Raz0zYa_DP8x9ia8BBk2dLoFigp9oWN_opPqyeW6QIjeAhftq5Ag/s1600/ivana+b.+snellman+.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeEwWa87ovJyH8xTnrH8NYQSDqHCfAKaXe43CHytylgCc0tDYk9GfQymu7QbuohK16aoxzFUST89Jugo-wT_d6cM6Raz0zYa_DP8x9ia8BBk2dLoFigp9oWN_opPqyeW6QIjeAhftq5Ag/s1600/ivana+b.+snellman+.jpg" /></a></div>
<b>Anja Snellmanin Ivana B.</b> on ajankohtainen aihe kirjailijuudesta ja julkisuudesta. Lukukokemuksena kirja oli nopea välipala, teema jäi ajatteluttamaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHI-AaRRN4NwHRHI-ubgsaNMDlFTxP_0EescKhHuwx65fDuBYVTQr92sA8mRgIQ7Gd_SM7zrog90C5TUDheDpVgMFV4psKlnDc6KZAXgUey8GcqC1n4ed6Lgi1hlEIQDSEh-_KM_Qax8E/s1600/Inari+Krohn.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHI-AaRRN4NwHRHI-ubgsaNMDlFTxP_0EescKhHuwx65fDuBYVTQr92sA8mRgIQ7Gd_SM7zrog90C5TUDheDpVgMFV4psKlnDc6KZAXgUey8GcqC1n4ed6Lgi1hlEIQDSEh-_KM_Qax8E/s1600/Inari+Krohn.jpg" /></a></div>
<b>Inari Krohnin Muusa kirjahyllyssä</b> on kiinnostava ja taitavasti kirjoitettu omakuva taiteilijan varhaisvuosilta 50-luvun Helsingissä ja kesäpaikoissa. Suvun ja kulttuuripersoonien kuvailu ihastutti. Tyttökouluajat ovat täynnä värikkäitä sattumuksia. Lumoava kirja!Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-75251229125963377232012-06-07T07:31:00.000+03:002012-06-07T07:31:47.666+03:00Ulla-Lena Lundberg: Mitä sydän halajaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigrWxcuDVlZFdfqCfUPlV9-qx_SgSW_I_d8Lwvi9dXL0wEDsfVW27lB7GJTIsRsdu9ehC8iuCwUDnaNtKWxLwP__PcoobFYN5XqeZ-CgPv0nsQiTG2NL09mu88FugE5IbYU16oProA3yU/s1600/mita+sydan+halajaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigrWxcuDVlZFdfqCfUPlV9-qx_SgSW_I_d8Lwvi9dXL0wEDsfVW27lB7GJTIsRsdu9ehC8iuCwUDnaNtKWxLwP__PcoobFYN5XqeZ-CgPv0nsQiTG2NL09mu88FugE5IbYU16oProA3yU/s320/mita+sydan+halajaa.jpg" width="202" /></a></div>
<b>Mitä sydän halajaa</b> on talonpoikaispurjehduksen historiaa käsittelevän trilogian kolmas osa. Aikaisemmat osat ovat <b>Leo</b> ja <b>Suureen</b> <b>maailmaan</b>.<br />
<br />
Romaanin alussa kerrotaan tarinan päähenkilön, sosiaaliantropologi Leonora Eskilssonin värikkäästä suvusta. <b>Lundberg</b> kuvailee henkilöitä sydämet sulattavasti. Ei voi kuin huokailla tekstin ilmaisuvoimaa. Etenkin kun alkuosassa käsitellään itseä viime aikoina mietityttänyttä samankaltaisuus - erilaisuus -teemaa.<br />
<br />
"<i>Ei ole helppoa myöntää että ulkonäkömme, omituisuutemme, paheemme, se mitä sanotaan temperamentiksi ja persoonallisuudeksi, ei kuulu vain meille vaan myös muille siinä joukossa, johon me itse kuulumme. Jos geenejä ajatellaan eräänlaisina persoonallisuuden sitkeinä rakenteina, modernin yhteiskunnallisen kehityksen alla kulkevia perinteen juonteita on helpompi seurata. Pyrin tutkimuksessani osoittamaan, etteivät talonpoikaispurjehduksen loistokauden ja modernin lauttakauden huomattavat yhtäläisyydet ole sattuma.</i>" (s. 61)<br />
<br />
Kirjan keskiosassa siirrytään sukunäkökulmasta yhteiskunnalliselle tasolle. Leonora tekee tutkimusta Ahvenanmaan ohi kulkevasta lauttaliikenteestä. Lupaavan alun jälkeen loikin paikoitellen keskiosaa, vaikka kuvaus unelmien ja toiveiden kelluttajiin kohdistetuista ylimitoitetuista odotuksista oli sinällään kiinnostavaa luettavaa.<br />
<br />
Lopussa lukija palkitaan ylenpalttisesti. Leonora kertoo rakkaudestaan lentopelkoiseen professoriin Bernardiin. Leonora kuvailee heidän suhdetta koomisena oopperana, Leonora Isoldena ja Bernard Tristanina: "<i>Koska Tristan ei kykene visualisoimaan mitään aistitasolla, heillä on sellaista kuin on. Hän näkee Isoldessa vain keski-ikäiseksi ehtineen, hillitysti pukeutuvan ja pystyvän naisen, jonka hän kohtaa maailman lentokentillä. hän ei lainkaan näe mitä kaikkea Isoldella on mukanaan: lehmiä ja lampaita ja pään päällä valkolintujen pilvi, lapsia jokta riippuvat hänen hameissaan, veneitä ja paatteja ja laivoja jotka purjehtivat vanavedessä. Ja taustalla talot rinteillään.</i>" (s. 227) Oivaltavaa!<br />
<br />
Lundberg kirjoittaa värikkäästi, osuvasti ja viisaasti. Ihastuksissani tilasin kirjailijan tuotantoa <a href="http://www.antikka.net/">Antikasta</a>. Tähän mennessä lukemani perusteella tekstit avaavat mielenkiintoisia ajatuspolkuja, sisältävät sopivasti kiinnostavaa faktatietoa ja ennenkaikkea ovat iso ilo lukea.Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-33075021087012680042012-06-04T22:20:00.001+03:002012-06-04T22:20:56.091+03:00Mitronen & Vilkkumaa: Sukkasillaan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyE6SMYoVEYPtj8XoyGYwTGVnPg9QdG0-G5QVovz-83HTEtHmcO73Zbs7rBLnhomnLSGh7hnNFRYqL27kS1vZT3LUF3Ty7gKlLpeieqrGv4xHO4LRFaKFeWA0NIqBZw8lJqZd0sRk6rr8/s1600/sukkasillaan.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyE6SMYoVEYPtj8XoyGYwTGVnPg9QdG0-G5QVovz-83HTEtHmcO73Zbs7rBLnhomnLSGh7hnNFRYqL27kS1vZT3LUF3Ty7gKlLpeieqrGv4xHO4LRFaKFeWA0NIqBZw8lJqZd0sRk6rr8/s1600/sukkasillaan.jpg" /></a></div>
<b>Sukkasillaan</b> -kirjassa neuvotaan sukkien neulominen silmukoiden luomisesta kärkikavennuksiin. Perusohjeen lisäksi löytyy 44 sukkaohjetta.<br />
<br />
Kirjan alkuosassa on lyhyt historiakatsaus mielenkiintoisine valokuvineen. Suosikkikuvassani kurkijokilainen emäntä kulkee 1930-luvulla kotikujallaan puikkoja helisyttäen. <i>"Toimeliaisuus oli naisen kunnia-asia. Kudin oli kädessä niin kotona kuin kylässäkin ja askareesta toiseen siirtyessä ehti hyvin pyöräyttää muutaman kerroksen sukkaa."</i> (s. 11)<br />
<br />
Sateisten iltojen huvina neuloin nämä vuosia sitten aloittamani sukat valmiiksi. Malli on kirjan perusohje ja lanka Gjestalin Maija.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBmNTxQNuP7Rjc5NUSWawWN-Tc1HCccToUyRS9WKnj8Kg3DanZLH9V-161PBAt8eLwWbThLbicIyqxi3FuIbxFEtOJ-OjX1nT97mm1ADern_nPKCdXjnJ_NIPpfi9h8XxicAO06dfg-Do/s1600/villasukat.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBmNTxQNuP7Rjc5NUSWawWN-Tc1HCccToUyRS9WKnj8Kg3DanZLH9V-161PBAt8eLwWbThLbicIyqxi3FuIbxFEtOJ-OjX1nT97mm1ADern_nPKCdXjnJ_NIPpfi9h8XxicAO06dfg-Do/s320/villasukat.JPG" width="240" /></a></div>
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-67400224700787459312012-05-30T19:35:00.000+03:002012-05-30T19:36:00.516+03:00Outi Pakkanen: Kissa kuussa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW3onVcIuseBMDn2SPljJ1Uri6cgNGu851DlyiduuMuQY8w1dXk8omextE7qlETMYFPuLnh7pxCuF0PkOXMsNUliMgY2ZFvInS6ghr1cd7zyCtSnwl8NQAjo6mJb7-Tx0hn464VizhHrE/s1600/pakkanen-outi-kissa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW3onVcIuseBMDn2SPljJ1Uri6cgNGu851DlyiduuMuQY8w1dXk8omextE7qlETMYFPuLnh7pxCuF0PkOXMsNUliMgY2ZFvInS6ghr1cd7zyCtSnwl8NQAjo6mJb7-Tx0hn464VizhHrE/s1600/pakkanen-outi-kissa.jpg" /></a></div>
Jälleen leppoisa murhamysteeri. Joukko sukulaisia ja ystäviä kokoontuu Marjan kesämökille viettämään juhannusta. Kesäluonto on kauneimmillaan, sauna lämpeää, kuohuviini kuplii lasissa ja ruokapöytä notkuu herkkuja.<br />
<br />
Illan mittaan käy ilmi, että juhlijoiden välillä on monenlaisia jännitteitä. Tuikeita katseita ja teräviä sanoja vaihdetaan, jotain myös salataan. Naapurihuvilan asukkaat herättävät voimakkaita tunteita. Juhannuspäivän helteeseen heräävät kaikki paitsi yksi. Murhatutkimus alkaa, mutta suvijuhlan vietto ei siihen pääty.<br />
<br />
<b>Kissa kuussa</b> on tasapainoinen, viihdyttävä ja hyvin kerrottu tarina. Kerronnan pääpaino on ihmisten välisten suhteiden tarkastelussa. Taitavasti kuvatussa kesäidyllissä valmistetaan herkullista ruokaa ja syödään niin, että lukijan alkaa tehdä mieli välipalaa.<br />
<br />
Kirjan henkeen sopinee tämä sunnuntainen kuva. Ruusukuvioisessa kupissa höyryää musta, vahva Assam-tee, tuoreen täysjyväleivän päällä kotimaista valkohomejuustoa, tuoksuvaa rucolaa, basilikaa ja mehukasta tomaattia.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4fo6HuiGppDwDoWDqvpA08JtgjOBItE7ySc2AjGje6sYmd6ryYDOa_3vIA_mcI00AvOsEZueZ2SSh0AkrDOvjqD-pk4j2aFEnlwwhdZUhdBUlPjxcF-wu6B8Q81IvVnEMFDAdZKWpkKk/s1600/Pakkanen+ja+tee.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4fo6HuiGppDwDoWDqvpA08JtgjOBItE7ySc2AjGje6sYmd6ryYDOa_3vIA_mcI00AvOsEZueZ2SSh0AkrDOvjqD-pk4j2aFEnlwwhdZUhdBUlPjxcF-wu6B8Q81IvVnEMFDAdZKWpkKk/s320/Pakkanen+ja+tee.JPG" width="320" /></a></div>
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-47712120670140498872012-05-28T21:38:00.000+03:002012-05-28T21:38:52.898+03:00Yrjö Sepänmaa, Liisa Heikkilä-Palo (toim.): Vesi vetää puoleensa.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLdlFqHpC6Oec_J7po5cQFig_uOVEPyPqVHdfP15YJsaEtMsycJE84T7w_OYuQ3xt0WlwXJ1KyzTgiFKX6gbfsfa3tPkygJXGMbRCNbC__dq7E1vZoTtNPzCHK9LxCzzpXswttoIgijgo/s1600/Vesi+veta%CC%88a%CC%88+puoleensa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLdlFqHpC6Oec_J7po5cQFig_uOVEPyPqVHdfP15YJsaEtMsycJE84T7w_OYuQ3xt0WlwXJ1KyzTgiFKX6gbfsfa3tPkygJXGMbRCNbC__dq7E1vZoTtNPzCHK9LxCzzpXswttoIgijgo/s1600/Vesi+veta%CC%88a%CC%88+puoleensa.jpg" /></a></div>
Kirja tarkastelee vettä ja vesiluontoa ympäristöestetiikan näkökulmasta. Sisältö koostuu kotimaisten ja kansainvälisten tutkijoiden ja taiteilijoiden puheenvuoroista sekä valokuvista. Artikkelit ovat peräisin Rantasalmella kesällä 2000 järjestetystä Veden estetiikka-konferenssista.<br />
<br />
Maapallon pinta-alasta suurin osa on vettä, ihminen on pääasiassa vettä ja biologisesti vesi on välttämätöntä olemassaolollemme. Jossakin vettä on liikaa, toisaalla taas liian vähän. Vesiluonto herättää ihastusta ja pelkoa.<br />
<br />
<b>Vesi vetää puoleensa</b> -kirjan artikkelit ovat tieteen ja taiteen vuoropuhelua. Oli yhtä mielenkiintoista lukea luonnontieteellinen selitys lumikiteiden ja ikkunaruutujen jääkukkien synnystä kuin sisäisten kokemusten kautta hankittua tietoa pilvien estetiikasta tai veden mielikuvituksesta. Tästäkin kirjasta löytyy <b>Ulla-Lena Lundbergin</b> artikkeli. Tällä kertaa: <i>"Vesi sosiaalisen</i> <i>konfliktin lähteenä. Kaunokirjallinen näkökulma." </i><br />
<br />
Monipuolisuutensa ansiosta Vesi vetää puoleensa sopii moneen kertaan selailtavaksi. Sitä voi lukea artikkeli, runo tai kiinnostava tekstipätkä kerrallan. Pelkästään valokuvien katseluun uppoutuu. Kirja onkin kokonaisvaltainen elämys.<br />
<br />
Eilen teimme aamukävelyn lähisatamaan. Meri-elementti tuntuu jokiin ja metsiin tottuneelle oudolta, suurelta ja arvaamattomalta. Meressä riittää ihmettelemistä ja tutustumista vielä pitkäksi aikaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoVjPqUkDHw1e4bO49Mtiyy2usU7icejOZs4fEO_33VMivanv4QMJmZwpTvFajbhF36ojvCHtxxoDyLR3RoANUdqG66drRizI0fA7lHwBEgFSu5a0OQbMVc0DBNUKJf5_GSXojF6As0fU/s1600/Vesi2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoVjPqUkDHw1e4bO49Mtiyy2usU7icejOZs4fEO_33VMivanv4QMJmZwpTvFajbhF36ojvCHtxxoDyLR3RoANUdqG66drRizI0fA7lHwBEgFSu5a0OQbMVc0DBNUKJf5_GSXojF6As0fU/s320/Vesi2.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva lähisatamasta </td></tr>
</tbody></table>
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-44732652126449773392012-05-26T16:13:00.000+03:002012-05-26T16:13:29.304+03:00Juha Iisak Koivisto (toim.): Eräjuttuja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEbrTpELzQhmv3711dQseiK0fe7sG0mLQ628TYHaaC7-7df69D2_iwUfYkj_HkadtfJWUr3KaDF_91SC2Fb86kdFYn5fjdjAhis2TXQEtohW-vfANWkIxIitpOhyGpm0N4ghMLiIZVxXU/s1600/Era%CC%88juttuja.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEbrTpELzQhmv3711dQseiK0fe7sG0mLQ628TYHaaC7-7df69D2_iwUfYkj_HkadtfJWUr3KaDF_91SC2Fb86kdFYn5fjdjAhis2TXQEtohW-vfANWkIxIitpOhyGpm0N4ghMLiIZVxXU/s1600/Era%CC%88juttuja.jpg" /></a></div>
<b>Juha Iisak Koiviston</b> toimittaman kirjan teemana on erämaaluonto. Kirja on jaettu kolmeen jaksoon: <i>Metsänpoika tahdon olla</i>, <i>Kuukkelin maa</i> ja <i>Tundralla</i> <i>ja sademetsissä</i>.<br />
<br />
Ensimmäisen jakson tekstit kertovat suomalaisesta metsästä. Mukaan on otettu katkelma <b>Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä</b>. Toinen jakso koostuu eräteksteistä, joissa liikutaan Lapissa mm. <b>Yrjö Kokon Oksasta havupuu halkeaa</b>. Kolmas jakso vie lukijan Suomen ulkopuolelle -tundralle, sademetsään, preerialle ja savannille. Mukana on esimerkiksi lainaukset <b>Robinson Crusoesta</b> ja <a href="http://sanasulkia.blogspot.com/2012/05/ulla-lena-lundberg-linnunsiivin.html"><b>Ulla-Lena Lundbergin</b> </a>lintumatkasta Siperiaan.<br />
<br />
Kiinnostavan aiheen ympärille kerätty tekstikokoelma oli mukava luettava. Kirjassa oli sopivasti sekä fiktiivisiä, että faktatekstejä. Katkelma Seitsemästä veljeksestä jätti kipinän lukea koko kirja. <b>Matti Kettusen Aavesoutaja</b> sai muistelemaan isovanhempien kertomuksia "hammajaisista", elämän merkillisistä sattumuksista. Robinson Crusoe on seikkailuklassikko, joka olisi mukava lukea kokonaan ja kirjailija-tiedemiesten <b>Peter Freuchen</b> <b>Nälkä</b> ja <b>Grzimekin Yö Ngorongoro-kraatterissa </b>olivat huimia selviytymistarinoita. Freuschen teksti sijoittui Grönlantiin ja Grzimekin Afrikkaan.<br />
<br />
Tässä kuvapari tämän päivän eväsretkeltä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicQBGnclkrSKCa5kr_4eM3MedMLCGLHRICAGQl5kRfB7JWyTLr3rx-HcnjN2-nhnSe2m6IzN8_w4Ncpp6nH9F278bqptG2h1z1DDLbUwhnHu31xWDbr5wTgLNzR1LnSD2IjSxwyaoNe1I/s1600/Eva%CC%88sretki.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicQBGnclkrSKCa5kr_4eM3MedMLCGLHRICAGQl5kRfB7JWyTLr3rx-HcnjN2-nhnSe2m6IzN8_w4Ncpp6nH9F278bqptG2h1z1DDLbUwhnHu31xWDbr5wTgLNzR1LnSD2IjSxwyaoNe1I/s320/Eva%CC%88sretki.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjhAAQZWzNxSb_2Ij-rX9V2qGB4jv3zlyqWVklmRI73wK1CVQBuyq0gutzf3QYLaNP0CKYHrb8NqUqv4lZQHI0zu_mx64olg_ZVM1qtEA_82EbrTu8oX7b8j25JOmMbkR5SBm8U8PGNFE/s1600/Eva%CC%88sretki+toukokuu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjhAAQZWzNxSb_2Ij-rX9V2qGB4jv3zlyqWVklmRI73wK1CVQBuyq0gutzf3QYLaNP0CKYHrb8NqUqv4lZQHI0zu_mx64olg_ZVM1qtEA_82EbrTu8oX7b8j25JOmMbkR5SBm8U8PGNFE/s320/Eva%CC%88sretki+toukokuu.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-16069098869592521112012-05-23T18:19:00.000+03:002012-05-23T18:20:02.000+03:00Outi Pakkanen: Katso naamion taa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiey1KfvMm_NfH0DFX5eTCJc2vhbM67T8FQbZYv1bCwLk-LTiuk_RjGMwPKqhU9_pS9vCcdedJcwkVN95ZzlPZQuH50WJbio11pl54JaL9JRmHVmuD1PCDNi7QOswYRLWeg57efXAiam8I/s1600/Pakkanen,+Katso+naamion+taa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiey1KfvMm_NfH0DFX5eTCJc2vhbM67T8FQbZYv1bCwLk-LTiuk_RjGMwPKqhU9_pS9vCcdedJcwkVN95ZzlPZQuH50WJbio11pl54JaL9JRmHVmuD1PCDNi7QOswYRLWeg57efXAiam8I/s1600/Pakkanen,+Katso+naamion+taa.jpg" /></a></div>
Kotipesässä on podettu viime päivinä ärhäkkää flunssaa. Viikonloppuna oli minun vuoro kääriytyä peiton alle. Mikä tuuri, että kirjastoreissulla olin napannut pari <b>Pakkasen</b> dekkaria kassiini.<br />
<br />
Pakkanen taitaa dekkareiden kirjoittamisen. Jouluista (!) tarinaa lukiessani mietin moneen kertaan, miksi kirja toisensa jälkeen jaksaa miellyttää ja viihdyttää. Lukeminen on selkeää, sillä henkilöiden määrä ja tapahtumaympäristö on rajattu. Tässä kirjassa murhaajan motiivi ja henkilöllisyys paljastuivat vasta lopussa. Pakkasen dekkareissa ei ole ylenmäärin raakuuksia, eikä kiemuraisia yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisia juonikuvioita. Kerronta on sujuvaa ja henkilökuvaus kiinnostavaa. Ruoanlaittokuvaukset tuovat oman lisänsä tarinoihin.<br />
<br />
<b>Kreetta Onkelin Kutsumus</b> -romaanista löytyy satiirisen hauska luonnehdinta tästä <i>cozy mystery</i> -lajityypistä. "<i>Oli ruotsalaisia jäljitteleviä hyvän mielen rikosromaaneja, joissa tapahtui kauheita asioita, mutta siitä huolimatta huomattiin keittää väkevää kahvia, valmistaa voileipiä erilaisilla lisukkeilla, paistaa lampaankyljyksiä, pukeutua sävykkäästi ja lämpimästi ja harjoittaa seksiä mieleisen kumppanin kanssa. Oli dekkareita joissa oli ensimmäisessä luvussa juhlat. Seuraavassa luvusssa oli aamu. Puutarhasta löytyi ruumis. Hyvännäköinen naisetsivät terästi hiusväriä, lenkkeili ja tapasi kaikki, jotka osallistuivat puutarhajuhliin. Näin kului kolmesataa sivua. Toiseksi viimeisessä luvussa hän tuli vessasta ja paljasti murhaajan. Oli mielekästä lukea naisetsivän itsetuntoisesta ja vaihtelevasta elämästä, mutta minkäänlaista ajatusprosessia murhaajan päättelemiseksi ei ollut kirjoitettu.</i>" (s. 33-34)<br />
<br />
<a href="http://www.dekkariseura.fi/rk_113_a.html">Täällä</a> on kiinnostava artikkeli "Iltapäivätee murhan ja pikkuleipien kera".Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-29879815339308388342012-05-19T09:09:00.002+03:002012-05-19T09:09:34.004+03:00Talonpoikanen kevättöissä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-97XL7Pt_o31TV7_Bk5_mI12jQ3dJpgOZUImNHbPboBRl55NYyDDqwGFnT4uGgJMBM8eFJT0wqqgmVFJM-YlAVOi-DJ8Ic9fEY9dNPQ9yMJ1W7NKvtatGPcnUjhVslQA0oQXfbGpWigQ/s1600/Keva%CC%88tto%CC%88issa%CC%88.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-97XL7Pt_o31TV7_Bk5_mI12jQ3dJpgOZUImNHbPboBRl55NYyDDqwGFnT4uGgJMBM8eFJT0wqqgmVFJM-YlAVOi-DJ8Ic9fEY9dNPQ9yMJ1W7NKvtatGPcnUjhVslQA0oQXfbGpWigQ/s320/Keva%CC%88tto%CC%88issa%CC%88.JPG" width="320" /></a></div>
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-24838541280862053672012-05-19T09:03:00.001+03:002012-05-19T09:03:41.072+03:00Viikon sanasulkasato<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9aFedNqYH5tTcaeTyZQpsk1BR59XhHUNi5SUygFhrFiuPdq-0Kh14ftJAJO9Tgz-ZPbr7_aw-BS8dCs4hBz8xzMjc24iHIfCCdQ8k6bwZeQrJVgkFIXUGVN5E_bG89JqkafDQAVHFXYI/s1600/Peura.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9aFedNqYH5tTcaeTyZQpsk1BR59XhHUNi5SUygFhrFiuPdq-0Kh14ftJAJO9Tgz-ZPbr7_aw-BS8dCs4hBz8xzMjc24iHIfCCdQ8k6bwZeQrJVgkFIXUGVN5E_bG89JqkafDQAVHFXYI/s200/Peura.jpg" width="131" /></a></div>
<b>Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen</b> oli mieluinen kurkistus työkseen kirjoittavan elämään ja ajatuksiin. Kirja oli avoimuudessaan antoisa, mutta välillä kiusallinen lukukokemus. Mitä on tarpeen kertoa?<br />
<br />
Pidin eniten kirjoitusprosessin kuvauksesta ja havainnollisissta esimerkeistä, miten etäännyttää oman elämän tositapahtumia fiktiiviseksi tekstiksi.<br />
<br />
"<i>Kyllä sen ihmisestä näkee, minkä verran tilaa hän antaa millekin asialle. Lapsista näkee, ollaanko niiden kanssa. Mielenrauhasta näkee, onko tarpeeksi hiljaisuutta ja henkisiä harjoituksia. Ruumiista näkee, miten ihminen syö ja liikuu. Tekstin laadusta näkee, minkä verran tilaa kirjailija taiteelliselle työlleen antaa. Keskeneräisyys paljastuu helposti. Jos ei ole maltettu muokata ja on ollut kiire julkaista, sekin näkyy armottomasti. Ei pidä olla liian tehokas ja tehdä liian paljon. On oltava rohkeutta ottaa niin paljon tilaa, että yhden työn tekeminen saa kestää vaikka viisi vuotta.</i>" s. 110<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFz714zKsJXOQognlKWcxA6wbnyWajxdBcJbtpZXOxGR8Uw8WMFbos086eZE0V7zb1n-T5kQDNwzaAllBN1I5rVMObqiFY4jLSNWoAVJg9c6MXaNsfR8_SYl5h-aMbvE5ChaxrGZ2CFl8/s1600/Andalusia.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFz714zKsJXOQognlKWcxA6wbnyWajxdBcJbtpZXOxGR8Uw8WMFbos086eZE0V7zb1n-T5kQDNwzaAllBN1I5rVMObqiFY4jLSNWoAVJg9c6MXaNsfR8_SYl5h-aMbvE5ChaxrGZ2CFl8/s1600/Andalusia.jpg" /></a></div>
<b>Andalusian karkea suola </b>kertoo Espanjasta, erityisesti ruoasta. Rosmariini, vastapaistettu leipä, oliiviöljy, tomaatti ja viini tuoksuvat. Jokaisen luvun päätteeksi on kerätty reseptejä.<br />
<br />
Espanjalaiset maut saavat ympärilleen värikkäitä ihmiskohtaamisia, maisemia ja tunnelmia. Kaikki <b>Sjögrenin</b> kirjat ovat olleet mielihyvälukemista parhaimmillaan.<br />
<br />
"<i>Istun nyt hetken tässä tulen ääressä, juon tämän viinini ja sitten ehkä menen ruokasaliin ja tilaan...sopa de ajon, valkosipulikeiton, yksinkertaisempaa ei olekaan: valkosipulia kuullotetaan öljyssä, lisätään kuiva viipale valkoista leipää, paprikaa, päälle kaadetaan vettä, kiehautetaan. Sekaan voi rikkoa munan. Se lämmittää, se on täyttävää. Sitten pääruoka...lampaankyljyksiä...? Ei, istun vielä hetken tässä, katselen liekkejä jotka ahmivat mustia pöllejä, menen huoneeseen jossa on se rikkonainen pyhimyksenkuva. Kirjoittelen vähän, teen muistiinpanoja ja luetteloita. Kiitos seurasta. Hyvää matkaa, kauniita unia.</i>" s. 117-118<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlc41KitR1fYgj8A_Ucq2qk0vJ7jJk8Ki1NPl9W35lSy6C4aDaSel8-PM4b8WGfOFLXMovmqkPsD5sECSt0kkJaNS2wZM16Wz_rmHxqmiZpb8NkSb51qCztzKLuZfm0Y9YyduGWM-J6_c/s1600/onkeli-kreetta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlc41KitR1fYgj8A_Ucq2qk0vJ7jJk8Ki1NPl9W35lSy6C4aDaSel8-PM4b8WGfOFLXMovmqkPsD5sECSt0kkJaNS2wZM16Wz_rmHxqmiZpb8NkSb51qCztzKLuZfm0Y9YyduGWM-J6_c/s1600/onkeli-kreetta.jpg" /></a></div>
En muista milloin viimeksi olisin nauranut ääneen lukiessani. <b>Onkelin Kutsumus</b> kertoo hulvattoman hauskasti kirjailijuudesta ja kustannusalasta. Kirja on omistettu "<i>-kaikille jotka kirjoittavat.</i>"<br />
<br />
"<i>Olin keskivertokoululainen, keskivertourheilija, keskivertokaveri. Minulla oli keskiverto ruumiinrakenne, keskiverto luonne ja keskiverto ajatusmaailma. En ollut luokan kärkeä ainekirjoituksessa. Kutsumus ei lähestynyt minua valon nopeudella. Opettajasta lauseeni ja aineeni olivat liian lyhyitä. Ryhmätöissä keksin vitsikkään otsikon. Tärkeämmät oppilaat muunsivat otsikon tavalliseksi. Viralliseksi, ajattelin myöhemmin, ja he sijoittuivat Valtion työpaikkohin.</i>" s. 10<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsL6fZd1aHqQ3sFIM-AWkm_dZ3cnZNpZ_1jrZ4Xso6vEqQAl8TjxP-IRgCVtAwaTMQ0Y9DD5MLEpRo6Vp2qKil8oElK7PnZ1UnDvbA0C2IPwZoFbU3Z9EfNskjBpCxHeoXTxIjXgevEzU/s1600/duras_rakastaja.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsL6fZd1aHqQ3sFIM-AWkm_dZ3cnZNpZ_1jrZ4Xso6vEqQAl8TjxP-IRgCVtAwaTMQ0Y9DD5MLEpRo6Vp2qKil8oElK7PnZ1UnDvbA0C2IPwZoFbU3Z9EfNskjBpCxHeoXTxIjXgevEzU/s200/duras_rakastaja.jpg" width="121" /></a></div>
<b><br /></b><br />
<b>Marguerit Duras'n Rakastaja</b> on latautunut kuvaus kirjailijan varhaisesta eroottisesta kokemuksesta 1930 -luvun Ranskan Indokiinassa. Kirja on palkittu mestariteos. Duras'n<b> </b>kirjoitustyyli on<b> </b>tiivistä ja aistivoimaista.<br />
<br />
Kirjan päätapahtuma on nuoren Margueriten suhde kiinalaiseen rakastajaan. Lukukokemus on kuin selailisi valokuva-albumia. Päätapahtuman lisäksi lukijalle kerrotaan perheen tarina. Perheen kulmikkaat ihmissuhteet avautuvat eri aikatasoihin rakennettujen kuvien kautta. Kirjassa on vain 121 sivua, mutta ilmaisuvoimassaan se on monisatasivuinen.Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8739608646918187525.post-53537702099746879722012-05-09T18:41:00.000+03:002012-05-09T18:41:16.975+03:00Ulla-Lena Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLN25hn0VOzZfGVgdH31A8CvislF5H_Jkg11sgIIIVKJ53OKR7KAiZBylVl1q6X_KAyf8IHJccVEjbrI0wHC-UfSoneER__zvm52u4A-kJwa92aVrWFACMdY_WWVFYIoCm8SWJ8t49m4Y/s1600/Linnunsiivin_Siperiaan.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLN25hn0VOzZfGVgdH31A8CvislF5H_Jkg11sgIIIVKJ53OKR7KAiZBylVl1q6X_KAyf8IHJccVEjbrI0wHC-UfSoneER__zvm52u4A-kJwa92aVrWFACMdY_WWVFYIoCm8SWJ8t49m4Y/s320/Linnunsiivin_Siperiaan.jpg" width="213" /></a></div>
Löysin <b>Lundbergin Linnunsiivin Siperiaan</b> lähikirjaston matkakertomukset -hyllystä. Kirja oli niin täydellinen lukunautinto, että aion hankkia sen omaksi.<br />
<br />
Lähtökohta kirjan kirjoittamiselle on Lundbergin vahva sisäinen kokemus, jota hän kuvaa kirjan takakansitekstissä näin: "<i>Seisoin kerran Siperiassa töyhdöissä ja röyhelöissä, kaakatin ja piipitin. Niiailin ja kumartelin ja kaapsuttelin maata niin että sammal pölisi. Hän, johon olin iskenyt silmäni, nousi siivet paukkuen taivaalle. Soidinlennon aikana hän loi oikean värien ja höyhenten merkkijärjestelmän. Minäkö en tietäisi, millaista on olla lintu Siperiassa.</i>"<br />
<br />
Kuvaus liittyy Lundbergin ensimmäiseen Siperian-matkaan vuonna 1968. Linnunsiivin Siperiaan kertoo vuosittaisista linturetkistä, joita kirjailija teki ornitologien kanssa. Siperia ei päästä intohimoisia lintuharrastajia helpolla. Kevätsateista ja lumen sulamisesta kostea taiga on lähes mahdoton kulkea. Yleisin kulkuneuvo on helikopteri. Silloinkin suuri osa ajasta kuluu sopivan lentosään odotteluun. Veneellä ja kuorma-autoilla etenemisessä on suuria haasteita liittyen reitistöön ja olosuhteisiin. Ilta ei tuo helpotusta, sillä yönsä matkaajat viettävät vaatimattomissa majoissa tai teltoissa.<br />
<br />
"<i>Jos astuu väärään kohtaan, kastuu. Jokainen askel vaatii ponnistuksia ja laskelmia. Sulaessaan tundra on muuttunut valtavaksi lätäköksi, ja vesi loiskuu joka askeleella. Näin kaukana pohjoisessa kasvit suojautuvat kylmältä parhain mahdollisin tavoin, muun muassa kokoontumalla yhteen suuriksi, keinahteleviksi mättäiksi. Ylös ja alas, ylös ja alas tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Ihme että yleensä näemme lintuja, niin paljon huomiota joudumme kiinnittämään jaloilla pysymiseen. Siellä sitä sitten tarpoo selkäreppua ja valokuvausvälineitä ja kiikaria raahaten ja miettii, mahtaako olla ihan täysijärkinen.</i>" (s. 135)<br />
<br />
Mutta ne linnut! Epäinhimilliset olot, vaivat ja rasitukset jäävän sivuosaan, kun huippuornitologien toivomat harvinaisuudet näyttäytyvät. "<i>Ensin näemme keräkurmitsan, ja hetken päästä suomalainen superornitologimme viheltää: hän on jo saanut vuorisirrin tähtäimeensä. Ooh! Me noudatamme rutiiniamme: lankeamme maahan palvomaan, lähestymme hiljaa polvillamme. Linnut ovat tietoisia meistä mutta eivät aio lähteä lentoon. Pettymykseksemme ne aikovat kuitenkin pysytellä hyvän matkan päässä meistä. Me ryömimme eteenpäin, ne astelevat kauemmas. Ne pesivät seudulla, joka kuuluu maailman vaikeakulkuisimpiin ja asumattommpiin, mutta eivät ne siitä huolimatta suinkaan aloittelijoita ole, ihmisiä ne ovat nähnet ennenkin. Nautimme kuitenkin niistä matkan päästä pitkään ja perusteellisesti. Lopulta niiden käy kuten kaikkien kahlaajien, niiden kärsivällisyys pettää ja ne lentävät tiehensä.</i>" (160-161)<br />
<br />
Lundberg kirjoittaa kuvailevasti ja hauskasti. Lukiessa tekee mieli hidastella, että iloa riittäisi pidemmäksi aikaa. Lintujen lisäksi Lundberg kertoo retkeläisten kohtaamisista paikallisväestön kanssa, alueen historiasta ja viittaa yhteiskunnalliseen murrokseen, jota suurvalta kävi läpi retkivuosien aikana.<br />
<br />
Hyvän kirjan merkki on sekin, että lukemisen jälkeen alkaa avautua uusia suuntia. Ensinnäkin googlailin kirjassa mainittuja lintuharvinaisuuksia ja löysin samalla kiinnostavia blogeja. Kirjailijaesittelyä lukiessa muistin, että olen lukenut Lundbergin <b>Marsipaanisotilaan</b> joitakin vuosia sitten. Lisäsin kirjan lukulistaan, samoin kuin matkakertomuksessa moneen kertaan mainitun <b>Solzenitsyn </b><b>Vankileirien saariston</b>. Teos on ajankohtainen sikäli, että uusintapainos ilmestyi hiljattain ja myytiin saman tien loppuun. Tässä kirjaan liittyvä linkki: <a href="http://www.gulag.fi/">http://www.gulag.fi/</a>.<br />
<br />
Sijoitan Linnunsiivin Siperiaan reilun vuoden aikana syntyneeseen kirjalliseen Amur-jatkumoon. Ensin <b>Markus Nummen Kiinalainen puutarha </b>ja romaanin kuvitteelliset yhteydet Mannerheimin tekemään todelliseen Aasian-matkaan, sitten <b>Kristina</b> <b>Carlsonin</b> upea <b>Maan ääriin</b>, joka perustuu Amurin alueen asutussuunnitelmiin. Ja vielä hankkeeseen osallistuneiden suomalaisten retkestä tehty kiinnostava kirja: <b>F. H. B. Lagus</b>: <b>Amurinmaan retki</b>.<br />
<br />
En ole tietoisesti hakeutunut Amur-tekstien ääreen, vaan ne ovat tulleet eteeni muissa yhteyksissä ja poikkeuksetta olleet innostavia lukukokemuksia. Onkohan minulla odotettavissa lisää Amur-yhteyksiä?<br />
<br />
<br />
<br />Sanasulkahttp://www.blogger.com/profile/03075970212185415705noreply@blogger.com2