helmikuuta 27, 2011

Solveig von Schoultz: Seitsemän päivää



Kuluneen viikon pari unetonta yötä vietin erään suosikkikirjailijani seurassa. Solveig von Schoultz kuvaa tässä kirjassa herkästi lapsuutta, sisarussuhdetta, äitiyttä ja aikuisen tyttären suhdetta äitiinsä. Pidän kovasti von Schoultzin hienovireisestä kerronnasta, siitä miten taitavasti hän sanoittaa kauneuden lisäksi nurjia tunteita. Seitsemän päivää (1948) perustuu kirjailijan tekemiin muistiinpanoihin, joita hän on kirjannut tytärtensä varhaislapsuudesta. Lasten salatusta maailmasta von Schoultz tavoittaa jotain olennaista. 


Kirjailijan tuotanto on laaja. Suomennetuista olen lukenut: Pitkin vedenviivaa (1993), Heijastuksia ikkunassa (1994) ja Hanna, äidin muotokuva (1996, suomennos Kyllikki Villa). Kirjailijasta kiinnostuneilleHorisont-lehti nro 2/2007 on von Schoultz -teemanumero. 

2 kommenttia:

Katja Kaukonen kirjoitti...

Schoultz on kyllä taituri. Tuosta Setsemän päivää -teoksesta minä poimin muistiinpanoihini kohdan jaksosta Sellaista on tulla ihmiseksi, jossa vanhempi haluaa kovin keinoin nujertaa lapsen tottelemaan. "-- ettei vanha koeteltu keino: niks, ja tahto poikki, ollenkaan sovi Uvalle. Sitä tietä ei päästä mihinkään. Poikkiko? Tahto vain loukkaantuu ja taipuu: yhtäkkiä se ponnahtaa voimakkaana esiin, niinkuin syrjään taivutettu kuusenoksa lyö nilkkoihin, niin pian kuin sen päästää irti. Se on epäilyttävä menetelmä. - Äiti on samaa mieltä Tatan kanssa: lasta on pidettävä arvossa." (55-56.) Isoisän viisaus tuossa on lumoavaa: " -- se on tulos pitkästä kokemuksesta ja kaiken liian touhun karttamisesta."

Oiva teos kenelle tahansa nykypäivän vanhemmalle!

Pitkin vedenviivaa -teoksessa minua puhutteli eniten "ihmiseksi havahtuminen", jonka minä liittää peili-kokemukseen. Ihan samoin koin aikoinani.

Nappaan tuon Hannan lukulistalle!

Sanasulka kirjoitti...

Osuva sitaatti! Lempeä ja viisas ote kasvatukseen. Olen iloinen, että sain Seitsemän päivää suomennoksen itselle. Ruotsinkielinen alkuteos minulla jo oli.

Schoultz kestää monta lukukertaa. Joka kerta ihailee hänen tarkkoja havaintoja ihmismielestä. Tavoittaa sanoillaan olennaisen. Taisin lukea ensimmäisen Schoultzin sinun suosituksesta ;) Minulle mieluisin on novellikokoelma Heijastus ikkunassa. Sen ajattelin pakata sairaalakassiinkin.

Lue ihmeessä Hanna. Minä puolestani lisään Tove Janssonin Kesäkirjan lukulistalle. Kuvaukset kirjasta tulivat mieleeni lukiessani Schoultzia.