Kirjan elokuvalliset viittaukset, lapsuuden Viisikko-kesien kuvailu ja nykyhetken vinksahtaneet tapahtumat muodostavat puitteet kiinnostavalle juonelle. Päärynät ja katoilevat sateenvarjot antavat lukijalle hykerryttäviä mahdollisuuksia tulkintoihin.
Tarinan lopussa tapahtuu mielestäni jonkinlainen notkahdus. Lukufiilikseni laimenee. Tympäännyn. Tapahtumia tulee ehkä liikaa tai ne ovat jo liian raflaavia. Ja loppu (minulla oli luettavana rouge), ei, siitä en pitänyt. Kadotinko punaisen langan vai mitä tapahtui?
Kaikesta huolimatta jään odottamaan Jääskeläisen seuraavaa romaania.
