Katja Kaukonen: Odelma

Sanasulkia -blogi sai alkunsa talvella 2011. Odotin silloin Poikasta ja samaan aikaan minulta löydettiin aivoaneurysma. Toimenpidettä ei voitu tehdä raskauden vuoksi ja synnytys oli vielä liian aikaista. Alkoi kevään mittainen odotus. Lukeminen ja blogilukupäiväkirjaan kirjoittaminen auttoivat jaksamaan. Poikanen syntyi huhtikuussa ja aneurysma hoidettiin kesäkuussa.

Blogini ensimmäisiä merkintöjä oli Katja Kaukosen Odelma. Uudelleenluin kirjan tällä viikolla. Teksti tuntui entistäkin tiheämmältä. Lauseet ovat täynnä merkityksiä ja avaavat uusia ajatuspolkuja. Kielen kuvallisuus korostui tällä lukukerralla.

Katjalta ilmestyy novellikokoelma Vihkivedet tämän kuun aikana.

Sanasulkia jää nyt tauolle. Kiitos kaikille blogini lukijoille ja täällä vierailleille, olette olleet minulle suuri ilo. En ole ollut kovin aktiivinen kommentoija, mutta kaikkien teidän blogeissa olen vieraillut säännöllisesti.

Lukutuulia!

Jyrki Vainonen: Perintö

Luin heinäkuussa Jyrki Vainosen Linnunpöntön rakentajan. Mainitsin blogitekstin yhteydessä, että olisi mukava lukea jokin hänen romaani. Ei aikaakaan, niin sain tietää, että Perintö löytyy mummin kirjahyllystä.

Kirjan takakansiteksti herättää uteliaisuuden: "Seitsemän kovia kokenutta ihmistä muuttaa puoleksi vuodeksi vanhaan puuhuvilaan pohjoisen meren rannalle, toipumaan vauhtisokeudesta ja etsimään elämälleen uutta suuntaa ja merkitystä. Täysihoitola Muistolan katon alla selittämätön työntyy arkiseen, realismi nyrjähtää surrealismiksi, ja koko ajan taustalla häilyy huvilan entisen omistajan, edesmenneen leskirouva Katarina Bráthin henki."

Täysihoitola Muistolan isäntä Mikael kuulee vieraiden uskomattomat elämäntarinat. Minä puolestani olin suurissa vaikeuksissa henkilöiden kanssa. Menin sekaisin nimissä ja elämäntarinoissa. Sama juttu, kun huomasin jonkin pienen, mutta merkitykselliseksi osoittautuvan yksityiskohdan toistuvan ja jouduin selailemaan kirjaa löytääkseni siihen liittyvän kohdan. Lopulta luin elämäntarinat ominaan,  osittain irti kokonaisuudesta ja Mikaelin sekä täysihoitolan tarinan omanaan.

Pidin siitä, miten Vainonen ujuttaa kuin huomaamatta surrealistisia elementtejä realistiseen kerrontaan. Tyylistä tulee kummallinen tunnelma: näin kaiken kuuluu olla ja tapahtumien edetä. Vainosen toteava kerronta tuntui välillä lattealta ja minun hajanainen lukutapa sai  kadottamaan punaisen langan, joten lukukokemus jäi kalpeaksi. Kirjan ulkoasu puolestaan miellytti minua: upea väri ja onnistunut kansikuva.

Jotkin kirjassa lennähtelevistä siivekkäistä tuntuivat linnunpönttökirjasta tutuilta.

Kesäkäsitöitä

Tohvelit, lanka: Linie bingo, koukku 4

Pussukka koukuille jämäkankaista

Heinäkuun lopussa luetut

Hannu Väisäsen omaan elämään pohjautuvan trilogian ensimmäinen osa odotti hyllyssäni vuosia. Aloitin kirjan pariin kertaan, mutta lukeminen jäi kesken. Kolmas yritys oli heti alkuunsa erilainen. Kerronta ihmaisi mukaansa ja pidin kirjasta paljon.

Väisänen kertoo lapsuustapahtumista yksityiskohtaisesti päähenkilö Anteron kautta. Kasarmimiljöö sekä tuon ajan ja Anteron perheen kasvatusilmapiiri välittyvät lukijalle hyvin. Mielenkiintoisinta oli eläytyä lapsen ajatusmaailmaan ja seurata taiteilijapersoonan kasvua. Trilogian kakkososa Toiset kengät on jo odottamassa lukuvuoroaan.

En ole lukenut aikoihin elämäntaito-oppaita. Ilona Rauhalan naisille suunnattu kokonaiseksi -kirja tuli luettavaksi naapurin suosituksesta. Kiitos M! Yllätys oli iloinen. Kirja on selkeä ja helposti lähestyttävä. Lukiessa saattoi miettiä oman elämän valintoja, sitä mitä tahtoo ja miksi. Kirjan punainen lanka on saada todellinen kosketus omaan itseen. Kuulostaa lattealta itsestäänselvyydeltä, mutta hetki kirjan (tai omien ajatusten) parissa osoittaa, että minuuden olemus vaatii ajoittain tutkiskelua. Kirjassa oli havainnollisia tapausesimerkkejä ja myös Rauhalan omakohtaisia kokemuksia ja oivalluksia.

Myönteistä oli sekin, ettei kirja ollut kepeä "yhdessä yössä muutokseen" -hehkutus, vaan asiatietoon perustuva ja käytännönläheinen. Minulle jäi päällimäisiksi tunnelmiksi aitous ja konstailemattomuus. Saattoi olla, että lukuhetki osui elämässäni erityisen sopivaan ajankohtaan, sillä päätin jatkaa vielä vuoden hoitovapaalla ennen paluuta opetyöhön.

Väisäsen ja Rauhalan jälkeen oli mukava antaa ajatusten lipua omikseen ja viettää hetki tutun dekkaristin seurassa. Seuralainen ei ollut kirjailijan parhaita, mutta sopi tähän hetkeen loistavasti. Pakkasen dekkareita on putkahtanut lukupäiväkirjaani tasaisin väliajoin ja niillä on ollut selkeä paikkansa ns. väliaikalukemisena.

Huolissani huomasin, että olen tainnut lukea Pakkasen koko tuotannon, joten mitä tilalle? Mielellään sarja, jossa esiintyy samoja henkilöitä tai tapahtumat sijoittuvat tiettyyn ympäristöön, juonikuvio on selkeä ja kerronta leppoisaa, voi olla muutakin kuin dekkarisarja. Kirsti Ellilän Kirkko-trilogia oli hyvä, mutta liian lyhyt väliaikaluettavaksi. Onko teillä ehdotuksia?

Rakel Liehu, Jyrki Vainonen, Jo Nesbø

Helsinki-lomaviikon aikana kävin kaksi kertaa Ateneumissa Helene Schjerfbeck-näyttelyssä. Ensimmäisen kerran perheen kanssa ja toisen kerran ystävättären seurassa. Ihastuin erityisesti asetelmiin ja maalausten vihreään väriin.

Rakel Liehun Helene täydensi loistavasti näyttelyn herättämiä tunnelmia ja tutustutti taiteilijan henkilöhistoriaan. Kirja on upea, kuin runo! Liehu maalaa sanoin syvällisen kuvan taiteilijan persoonasta. Helenen elämäntarinan kautta hän kertoo myös tuon ajan taiteilijoista ja Suomen historian käänteistä.

Jyrki Vainosen Linnunpöntönrakentaja on aiheensa lisäksi myös ulkoasultaan houkutteleva kirja. Vainonen on rakentanut elämänsä aikana satoja linnunpönttöjä. Kirjassa hän kertoo kohtaamisistaan lintujen kanssa. Sattumusten kautta lukijalle välittyy luonnon rikkaus ja yllätyksellisyys. Tässä kirjassa selvisi, että myös Vainosen romaaneissa lehahtelee siivekkäitä, joten laitoin lukulistalle nekin.

Nesbøn Harry Hole -sarja on tullut jo tutuksi. Lumiukko on lukemistani karmaisevin. Jossain vaiheessa tuntui, että juoni karkasi käsistä ja aloin tympääntyä kirjan maailmaan. Saattoi johtua siitäkin, että Helene-kirja jäi elämään ajatuksiin ja vauhdikas dekkari oli liian räväkkä luettava heti perään.

Lomailua eräretkellä ja pääkaupungissa

Riisitunturi

Korouoma

Suomenlinna

Helsingin tuomiokirkko

Kuvasulan mökkikuvia