elokuuta 06, 2012

Jyrki Vainonen: Perintö

Luin heinäkuussa Jyrki Vainosen Linnunpöntön rakentajan. Mainitsin blogitekstin yhteydessä, että olisi mukava lukea jokin hänen romaani. Ei aikaakaan, niin sain tietää, että Perintö löytyy mummin kirjahyllystä.

Kirjan takakansiteksti herättää uteliaisuuden: "Seitsemän kovia kokenutta ihmistä muuttaa puoleksi vuodeksi vanhaan puuhuvilaan pohjoisen meren rannalle, toipumaan vauhtisokeudesta ja etsimään elämälleen uutta suuntaa ja merkitystä. Täysihoitola Muistolan katon alla selittämätön työntyy arkiseen, realismi nyrjähtää surrealismiksi, ja koko ajan taustalla häilyy huvilan entisen omistajan, edesmenneen leskirouva Katarina Bráthin henki."

Täysihoitola Muistolan isäntä Mikael kuulee vieraiden uskomattomat elämäntarinat. Minä puolestani olin suurissa vaikeuksissa henkilöiden kanssa. Menin sekaisin nimissä ja elämäntarinoissa. Sama juttu, kun huomasin jonkin pienen, mutta merkitykselliseksi osoittautuvan yksityiskohdan toistuvan ja jouduin selailemaan kirjaa löytääkseni siihen liittyvän kohdan. Lopulta luin elämäntarinat ominaan,  osittain irti kokonaisuudesta ja Mikaelin sekä täysihoitolan tarinan omanaan.

Pidin siitä, miten Vainonen ujuttaa kuin huomaamatta surrealistisia elementtejä realistiseen kerrontaan. Tyylistä tulee kummallinen tunnelma: näin kaiken kuuluu olla ja tapahtumien edetä. Vainosen toteava kerronta tuntui välillä lattealta ja minun hajanainen lukutapa sai  kadottamaan punaisen langan, joten lukukokemus jäi kalpeaksi. Kirjan ulkoasu puolestaan miellytti minua: upea väri ja onnistunut kansikuva.

Jotkin kirjassa lennähtelevistä siivekkäistä tuntuivat linnunpönttökirjasta tutuilta.


Ei kommentteja: