Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Puhuessaan juoksemisesta Murakami puhuu elämästä. Omakohtaisessa kirjassa hän kertoo riemastuttavasti kolmisenkymmentä vuotta jatkuneesta juoksuharrastuksestaan. Kirjailija ottaa lukijansa mukaan valmistautuessaan New Yorkin maratonille ja siinä samalla tulee käsitelleeksi asioita, joita voidaan nimittää elämäntaidoiksi, mm. miten suhtautua koettuun epäoikeudenmukaisuuteen. Murakami rohkaisee esimerkeillään omannäköiseen elämään. Tarkemmin ajateltuna miten muuten voisimmekaan elää. Yksinkertainen totuus, joka on yllättävän helppo kadottaa ja vaikea muistaa.

"Juuri erilaisuutensa ansiosta ihmiset kykenevät luomaan itsenäisen minuuden, jos asiaa ajattelee tarkemmin. Otetaan minut esimerkiksi. Kykenen havaitsemaan jossakin tilanteessa sellaisia puolia joita muut eivät kykene, tunnen eri tavalla kuin muut, valitsen sanat joita muut eivät valitsisi, juuri siistä syystä olen kyennyt kirjoittamaan tarinoita jotka kuuluvat vain minulle. Ja tästä syystä olemme päätyneet siihen merkilliseen tilanteeseen, että koko joukko ihmisiä lukee sen, mitä minä olen kirjoittanut. Joten se tosiasia, että minä olen minä eikä kukaan muu, on minun suurinta rikkauttani. Loukatuksi tulemisen tunne on se hinta, jonka yksilö maksaa itsenäisyydestään." (s. 22-23)

Alkukesän "ihan hyvien" lukukokemusten jälkeen Murakami oli mielenkiintoinen ja virkisti ajattelua. Ajatusvenyttelyn lisäksi kirjan lukemisella oli konkreettisia seurauksia: taidan päivittää sykemittarini ja hakea juoksukengät näkösälle vuoden tauon jälkeen.

Haruki Murakamin (s.1949) mystisiä elementtejä, populaarikulttuuria ja realismia yhdistävistä teoksista otetaan hänen kotimaassaan Japanissa miljoonapainoksia. Hänen teoksiaan on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Häneltä on suomennettu romaanit: Suuri lammasseikkailu, Sputnik rakastettuni ja Kafka rannalla.