Ensimmäisestä lukukerrasta muistan lähinnä lasten riipaisevat tarinat. Vasta nyt uusintalukukerralla huomasin, että aikaa pohditaan osittain varsinaisesta juonesta irrallaan. Toinen havahduttava huomio oli, että kirja on osin omaelämäkerrallinen.
Kirja on mielestäni muistutus meille kaikille ikään katsomatta, miten tärkeä on tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenä. Läsnäolo on lahja. Myös se, että on tärkeä kuunnella ihmisiä rajapinnalla, sillä sieltä näkee tarkasti sisäpuolelle, sen osittaisen mielettömyyden ja näennäisen mitan kuka on kelpoinen.
"Sisälle päässeiden eli siis useimpien oli vaikea tajuta hänen sanojaan, he olivat kai lähinnä hyvillään, koska olivat sisäpuolella ja kuuluivat kelpoisimpiin. Ulkopuolisen elämä on yhtä pelkoa tai alistumista ja luovuttamista, sehän tiedetään. Sen ymmärtää parhaiten kun on sillä rajalla." (s. 50)
"Me istuimme siinä ja minä tiesin, että tältä tuntui kun oli päässyt kokonaan sisälle. Istuu lähellä toista ihmistä, joka ymmärtää, kaikki minkä sanoo ymmärretään, mitään ei arvostella, ja tietää olevansa välttämätön." (s. 194)
PS Kirjoitin blogitekstin sairaalassa, onnistuneen aivoaneurysma-operaation jälkeen. Puolen vuoden stressaava odotus on ohi!
2 kommenttia:
Onnittelut onnistuneesta leikkauksesta ja kaikkea hyvää!
Sait kiinnostumaan Rajatapauksista! Toivottavasti ehdin sen pariin pian.
Kiitos Paula,
ja toivottavasti ehdit kirjan pariin. Höegiltä on ilmestynyt uusi romaani: Norsunhoitajien lapset. Se odottaa lukuvuoroaan jos ei seuraavana, niin sitä seuraavana :)
Höegin Lumen taju olisi mukava uudelleenlukea. Onkohan sinulle tuttu?
Lähetä kommentti