kesäkuuta 26, 2012

Karin Fossum: Minä näen pimeässä

Karin Fossumin uutta romaania kannatti odottaa. Lukukokemus oli erinomainen. Tapahtumat kerrotaan levollisesti päähenkilön näkökulmasta. Jännite säilyi hyvin loppuun saakka. Ja mikä parasta: räiske ja vauhti on korvattu mielen kuvauksella. Kuvailu on tarkkaa, oivaltavaa ja erittäin mielenkiintoista luettavaa.

Päähenkilö on vanhusten hoivakodissa sairaanhoitajana toimiva Riktor. Yksinäinen mies, joka istuskelee puistonpenkillä tarkkailemassa ihmisiä. Riktorin kohtaamiset toisten kanssa menevät kerta toisensa jälkeen vinoon. Kuolema tuntuu olevan miehen seuralainen niin töissä kuin vapaa-ajalla. Mielen mustuutta selittävää tekijää haetaan uskottavasti lapsuudesta.

Lukijalle tarjotaan sopivasti yllätyskäänteitä. Roiseja ja epäuskottavia kuvauksia ei tästä tarinasta löydy, vaan muutama harkittu, kuin ohimennen kerrottu puistatus. Jännitys syntyy todentuntuisesta ihmiskuvauksesta. Takakansitekstin mukaan: "Minä näen pimeässä ei viiltele väkivalloin vaan menee syvemmälle, pahan tekemisen mieleen."

Romaani on lajityyppinsä parhaimmistoa ja mielestäni Fossumin tähänastisista paras.

Ei kommentteja: