Otin kirjan luettavaksi takakansitekstin perusteella: "Tässä romaanissa on syy siihen miksi luen, miksi kirjallisuus on tärkeää, tähän minä uskon. Tämä on kirjallisuudessa olennaisinta. The Independent." Jokin tuossa mahtipontisuudessa pysäytti. Minulla ei ollut ennakkokäsityksiä tai edes tietoa kirjailijasta. Nimi kuulosti kyllä tutulta ja myöhemmin googlatessa yhdistin Englantilaiseen potilaaseen ja Divisaderoon.
Kirja kertoo Anilista, srilankalaissyntyisestä oikeuslääkäristä, joka lähtee ihmisoikeusjärjestön palkkaamana Sri Lankaan. Anil saa työparikseen paikallisen arkeologin, Sarathin. Anil ja Sarath tekevät yllättävän löydön hallituksen vartioimalta muinaishaudalta. Tutkimuksen jatkaminen ja oikeutuksen hakeminen siviiliuhreille sisällissodan runtelemassa maassa osoittautuu vaaralliseksi.
"Vuosikaudet oli jouduttu kokemaan yöllisiä vierailuja, murhia ja sieppauksia keskellä kirkasta päivää. Ei ollut muuta toivoa kuin se, että ne jotka taistelivat, kuluttaisivat voimansa loppuun. Laista oli jäljellä vain usko siihen, että vallanpitäjille joskus voitaisiin kostaa." s. 69
Kirja on monikerroksinen lukukokemus. Kertomalla yhden maan sisällisodasta, Ondaatje kertoo monen muun maan tämän hetkisestä tilanteesta. Selvittämällä yhden uhrin henkilöllisyyttä, Sarath ja Anil uskovat nimeävänsä kaikki muut. Kirja vahvistaa entisestään ihmisoikeusjärjestöjen ja maailmanlaajuisten oikeustoimien työn merkittävyyttä.
Vakavien teemojen lisäksi seurasin jännittyneenä, koko ajan pahinta peläten Anilin ja Sarathin tutkimustyön edistymistä. Samaan aikaan työparin keskinäinen suhde rakentui ja henkilökohtaiset taustat alkoivat avautua. Kirja herätti minussa halun lukea lisää romaaneja jotka liittyvät arkeologiaan tai sijoittuvat kauas historiaan. Kirjailija on tehnyt vaikuttavan taustatyön kuvatakseen arkeologiaa ja oikeuslääketiedettä uskottavasti.
"Hänen työnään oli muuntaa ruumiita rotujen ja ikäryhmien ja paikkakuntien edustajiksi, joskin henkilökohtaisesti mieluisin löytö oli ollut se, kun hän muutama vuosi sitten oli löytänyt Laetolista lähes neljä miljoonaa vuotta vanhoja jalanjälkiä - sian, hyeenan, sarvikuonon ja linnun, merkillisen yhdistelmän 1900 -luvun jäljittäjien tunnistettavaksi. Neljä täysin toisiinsa liittymätöntä otusta oli kävellyt kiireesti yli märän vulkaanisen tuhkan. Päästäkseen pois mistä?" s. 67
Parasta oli kuitenkin Ondaatjen kieli. Se on vetovoimaista, runollisen kaunista ja koskettavaa. Tyylistä tuli mieleen Anna Michaelsin ihana Routaholvi. Romaani imaisi itsensä ihmeelliseen tunnelmaan. Elin kaksi päivää Sri Lankan ihmiskohtaloissa miettien kielen kauneutta ja maailman rujoutta, ihmisyyttä ja toisesta välittämisen voimaa. Kirjassa on upeita ihmiskuvauksia mm. Sarathin lääkäriveli Gamini, epigrafikko Palipana, tieltä pelastettu Gunesena ja juoppo käsityöläinen Ananda.
Anilin varjo muistutti siitä, miksi luen, miksi kirjallisuus on tärkeää ja mistä parhaissa lukukokemuksissa on kyse.
Lukukokemus oli niin intensiivinen, että vannotin kotona pitäväni tämän jälkeen lukutauon. Eilen illalla kirjastoreissulla en kuitenkaan malttanut olla nappaamatta Ondaatjen Divisaderoa mukaani. Pitänee sopia jo etukäteen, että luen sitä vain illalla, kun kotipesässä alkaa rauhoittua ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti