Keväällä tein ilahduttava kirjailijalöydön, Johan Bargumin. Luin häneltä peräkkäin kaksi romaania ja yhden novellikokoelman. Alkuviikolla etsin luettavaa omasta kirjahyllystä ja ilokseni löysin Kesäpojan. Bargumin tyyliin romaanissa paljastetaan vähitellen ihmissuhteisiin liittyviä salaisuuksia. Taidokkaasti rakennettu tarina käsittelee elämässä pettymisen -teemaa. Takakansitekstissä teema tiivistyy tosiasiaksi, jonka hyväksyminen voi viedä aikaa ja vaatia kipeitä ratkaisuja, mutta parhaimmillaan vapauttaa. "Meidän vain on elettävä koko elämä. Yksin ja tässä."
Tässä näyte Bargumin täsmällisestä kielestä ja vahvoja tunnelmia luovasta kerronnasta: "Mitään ei tapahtunut. Me istuimme tuijottaen kohojamme. Ääneti. Ei ollut tärkeää riisua liian lämpimiä vaatteita tai syödä. Ei ollut tärkeää puhua. ei ollut tärkeää edes että nappaisi. Ulkona merellä vyöryivät mainingit luotoja vasten, kuin hiljaisia huokauksia jostain kaukaa. Vene natisi kun rehtori nosti yhden vavan heittääkseen siiman toiseen paikkaan. Kuului sihahdus kun hän heitti savukkeen laidan yli, ja heti sen jälkeen toinen kun hän sytytti uuden. Lokit ja tiirat kirkuivat pienellä karilla tuulen puolella. Kerran tai pari kalasääksi liiti yli siivet liikkumattomina." (s. 92)
Päivä ennen Poikasen syntymää luin Bargumin agenttitarinan Musta salkku. Jäntevä ja huoliteltu teksti ihastutti jälleen. Henkilökuvaus on rikasta, lukijaa pidetään jännityksessä ja kerronta tuottaa vahvoja visuaalisia mielikuvia. Mainio lukukokemus tämäkin.
Kirja alkaa näin: "Seisoin Aleksilla ja katselin kenkäkaupan näyteikkunaa. Olin juuri keksinyt tummansinisen parin, matalat, kevyet kesäkengät, saksalaista valmistetta, kun yläpuolellani äkkiä jyrähti. Heti sen jälkeen alkoi sataa kaatamalla. Kolmosen raitiovaunu pysähtyi samalla hetkellä Fazerin musiikkikaupan pysäkille. Ryntäsin matkaan. Takaovi oli auki. Hyppäsin sisään, mutta ulos tuleva nainen töytäisi minut takaisin. Se oli raju yhteenotto, melkein törmäys. Naisella tuntui olevan yhtä kiire kuin minullakin. Hän oli mustiin pukeutunut. Tummatukkainen ja hoikka. Siinä kaikki, mitä ennätin nähdä ennen kuin hän säntäsi täyttä vauhtia tiehensä. Hänen salkkunsa putosi kadulle eteeni." (s. 7)
2 kommenttia:
Minulla ovat Bargumit odottamassa uutta kierrosta. Jännittää, tavoitanko saman kuin 90-luvun puolivälissä.
Minulla oli lukupvkirjaan merkittynä vuonna 1995 Kesäpojasta seuraava:
"Loistavasti kehitelty juoni ja eri aikatasojen limittäisyys. Sopivia aukkokohtiakin. Miksi Maria kertoi miehelleen, mutta ei Matsille? Miksi koko pikasuhde?" Mustasta salkusta: "Erilaista Bargumia. Runsaasti aukkokohtia (lukijan motivointi!), jonkinlaista dekkariainestakin. Lähinnä kuitenkin ihmisten välisiä sekavia ja merkillisiä suhteita. Jälleen vaikeahkoja äiti-poika- ja mies-nainen –suhteita. Aika erikoinen kirja. En välttämättä ole vielä kokemusta sulattanut..."
Bargumin novelleista en niin syttynyt, paitsi siitä Arkkitehdistä. Se on upea!
Onpa kiva sitten kuulla, miten koit Bargumien uusintalukemisen. Aiheet ovat sellaisia, että iän myötä niistä voi löytää erilaisia merkityksiä.
Syyskesä ja Kesäpoika olivat minun suosikkeja!
Lähetä kommentti