Kirjan päähenkilö on hautaustoimistoyrittäjä ja mehiläistarhuri Orvo. Orvon elämän keskipisteet ovat mehiläiset ja Eero. Orvo ei tiedä täyttä totuutta poikansa touhuista. Jotain hän aavistaa, mutta kaikki selviää tarinan edetessä.
Eero-pojan elämästä kerrotaan hänen pitämän blogin kautta. Ratkaisu on mainio, mutta samalla kirjan heikkous. Blogiteksteihin on ujutettu liikaa faktatietoa eläinoikeusaktivismista. Tieto sinänsä ja blogimerkinnät kommentteineen sisälsivät mielenkiintoista tietoa, mutta tuollaista tietoa kaivatessaan lukee sen mielummin jostain muualta kuin romaanista.
Eniten minua miellytti maagisen realismin piirteet. Esimerkiksi luhdin kautta aukeava luukku, josta Orvo pääsee kurkistamaan Toiselle Puolen. Mitä siellä on? Missä se sijaitsee? Miksi juuri Orvo pääsee kurkistelemaan toiseen maailmaan?
Kirjassa otetaan kantaa ihmisen suhteeseen luontoon ja eläimiin. Erilaiset näkökulmat ovat hyvin edustettuina. Liiallinen julistavuus väsytti toisinaan niin, että halu pohtia kirjan nostattamia kysymyksiä latistui. Harmi, sillä teemat, vetävä juoni ja rakenteelliset ratkaisut olivat lupaava kehikko. Lisäksi tekstiin jääneet kirjoitusvirheet ja jotkut luettelomaiset kohdat loivat viimeistelemättömän vaikutelman.
Kirjailija on ujuttanut romaaniin kiinnostavien myyttien lisäksi paljon faktatietoa mehiläisistä. Ensi kesänä tulee katseltua noita siivekkäitä pörriäisiä ihan uusin silmin. "Laji, joka suojautuu vihollisilta puolustusorganisaatioin ja suljetuin, suojatuin arkkitehtonisin rakennelmin. Laji joka säätelee asumuksiensa lämpötilaa. Laji, joka kykenee käsitteenmuodostukseen." (s. 56)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti