"Sellaista on todellinen elämä. Kuiva maa. Aasinpolku kallionlohkareiden lomassa. Siellä täällä heiveröisiä, tuulessa vipattavia ruohonkorsia. Taivasta ja taivaanrantaa, vuorenhuippuja. Pitkät välit kaivolta toiselle. Loputonta vaellusta."
Sellaisia ovat novellien kuvaamat elämät: karuja ja kivikkoisia kohtaloita. Lukija joutuu nieleskelemään aasinpolkujen kuivaa hiekkaa ja huokaamaan askelten raskautta. Tuuli nostattaa kyyneleet silmiin. Jossain täytyy olla kaivo. Tuolla siintää vuorenhuippu. Vielä vähän matkaa. Jaksanko?
Luin novellin päivässä. Tekstien herättämät ajatukset ja vahvat tunteet vaativat aikaa. Joitakin luin saman tien uudelleen. Tunströmin sanavalinnat ja taito ilmaista tapahtumien monia kerroksia häikäisevät. Novellien Ariel, Stella ja Todellinen elämä, lapsinäkökulmat ovat koskettavia. Tunstömin taiturimainen kerronta lisää tunnekokemuksen voimakkuutta. Kiitoksia Kowalowskista yllättää lukijansa ja Hiukkanen salonkimusiikkia, 1943 on humaaniudessaan koskettava. Jimmy Tulppaani, Näennäisavioliitto ja Sampanjaa ennen päivällistä jäivät minulle hiukan etäisiksi.
Odotan malttamattomana, että ystäväni lukee tämän kokoelman. Hänellä on taito avata vaikeita kohtia ja löytää yllättäviä uusia näkökulmia. Lukukokemuksen jakaminen on iso ilo. Olisi mukava jos kirjabloggaajat innostuisivat lukemaan Tunströmiä. Kiinnostaisi tietää millaisena itselle merkittävä lukukokemus näyttäytyy muille lukijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti