Erämaakulkijat kohtaavat matkallaan mm. purevan pakkasen, vesistöjen hurjat ylitykset, kesäkuuman ja sääskiparvet, karhut ja sudet, fyysiset kivut ja henkisten voimavarojen rajat.
"Sanonnassa 'Amerikassa kaikki on suurta' on kieltämättä perää, vaikka yleensä tarkoitetaan muuta kuin sääskiparvia. Joet muistuttavat valtavia virtoja. Norjan hirvi, poro ja ruskeakarhu alkavat tuntua pieniltä verrattuina 'mooseen', karibuun ja harmaakarhuun. Susia, majavia, kotkia ja riekkoja on paljon enemmän. Norjalainen suo on kuin kuiva ja helppokulkuinen aro Alaskan vaikeakulkuisiin vetisiin soihin verrattuna." (s. 166)
Matkareitti on suunniteltu niin, että Monsen ja Holm tekevät varustetäydennyksiä pienissä kylissä. Asukkaiden kohtaamisista jää värikkäitä muistoja ja muutama päivä mukavuuksineen (suihku!) auttaa jaksamaan. Villi erämaa vie voimia, mutta myös palkitsee kulkijansa (ja lukijan) unohtumattomilla elämyksillä. "--, raapaisen tulitikun ja suorastaan nautin sieraimiin leijuvasta happamasta savun tuoksusta. Liekit käyvät punaisemmiksi, korkeammiksi ja lämpimämmiksi. Ihanaa! Asetellessani nokipannua paikalleen aistin liikettä rinteen heinikossa noin 300 metrin päässä ylhäällä oikealla. Sydämeni pysähtyy...Susi!" (s. 118)
Huima erämaaseikkailu piti otteessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti