Alvtegenin Petos oli niin vetäväjuoninen psykologinen jännäri, että teki mieli lukea heti perään saman kirjailijan Häpeä. Kaksi naista, kotiinsa erakoitunut Maj-Britt ja työorientoitunut lääkäri Monika, menneisyyden vaietut tapahtumat ja lamaannuttava häpeä. Sellainen on tämän romaanin alkuasetelma.
Menneisyyden tapahtumat paljastuvat lukijalle vähitellen ja uhkaava tunnelma lisääntyy. Sivuja tekee mieli ahmia. Naisten elämät kohtaavat, kipeät kokemukset tunkevat päivänvaloon ja saavat tutut arkikuviot murtumaan. Miten naisten käy?
Ja miten minun käy? Kuinka monta tämän lajityypin kirjaa luen ennen kuin tällä kertaa tulee raja vastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti