 |
| pähkinähakki |
Viikko sitten löysimme kivan ulkoilualueen meren rannan tuntumasta. Moottorikelkan jälkiä ja polkuja hyödyntäen voi kulkea säähän ja mielentilaan sopivan reitin. Tänään kiikaroimme sini- ja talitiaisia, viherpeippoja ja varpusia. Suurin yllätys tuli vastaan kotimatkalla, kun näimme kuvan pähkinähakin istumassa sähkölangalla, sembramännyn lähituntumassa. Lintu päästi niin lähelle, että ilman kiikareitakin saatoimme tarkkailla närhen kokoista, valkopilkkuista varislintua. Lintukirjan mukaan pähkinähakki ei ole kovin yleinen laji tällä alueella.
Lintujen tarkkailu on mukavaa, kun koskaan ei tiedä mitä lajeja tulee vastaan. Oma innostukseni sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun päätin aluksi opetella tunnistamaan kotipihan lintuja. Silloin tunnistin variksen, harakan ja talitiaisen. Tunnistettavien lintujen lajimäärä on lisääntynyt huimasti. Innostus on kasvanut niin, että olen pitänyt lintupäiväkirjaa ja retkeillyt lintutorneilla. Etenkin keväisin ja syksyisin en lähde kotoa ilman kiikareita.
Harrastus on siitäkin mukava, että lintuja voi seurata vaikka kotikeittiön ikkunasta. Talviruokinta tuo siivekkäitä ihan ikkunan taakse ja pihapönttöjen elämän seuraaminen on jännittävää. Viime kevääseen asti asuin jokimaisemassa, suomaastojen läheisyydessä. Uudessa kotikaupungissa olen saanut opetella tunnistamaan meren läheisyydessä viihtyviä lajeja.
Retkeily on mieheni ja minun yhteinen harrastus. Yhdessäolon lisäksi olemme kokeneet upeita hetkiä lintuhavaintojen parissa. Mieheni kuvaa mahdollisuuksien mukaan tunnistamani lajit. Joskus tulee kohdalle kiinnostava uusi tuttavuus, jota en ehdi varmistaa lintukirjasta, mutta kotona voimme varmentaa havainnon kuvista. Eräs tällainen havainto oli viime keväänä ristisorsa. Uusi laji sekin sisämaassa suurimman osan elämäänsä asustaneelle.
Ellen erikseen mainitse, niin kaikki kuvat ovat mieheni ottamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti