Willingham, Medina, Leialoha, Hamilton, Russell: Fables: March of the Wooden Soldiers

Jos vain mahdollista, niin meno Fabletownissa kiihtyy entisestään. Tämä osa tuli ahmittua melkein yhdellä lukukerralla. Lukuvauhti pysyi hyvin yllä, sillä albumi on rakennettu pitkän juonikuvion varaan.

Aivan kuten edellinen osa, niin tämäkin päättyy kutkuttavaan ruutuun jossa kuvataan Bigby ja Snow White. He istuvat puiston penkillä ja tapahtuu jotain, mikä saa lukijan kiemurtelemaan uteliaisuudesta. Ei auta muu kuin ryhtyä varailemaan seuraavia osia.

Jokaisen albumin alussa on esittely hahmoista ja kertaus aikaisemmista tapahtumista, joten Fablesien lukemisen voi aloittaa mistä osasta tahansa. Suosittelen itse etenemistä järjestyksessä. Niin voi seurata etenkin hahmojen ja heidän välisten suhteiden kehittymistä.

Willingham, Medina, Leialoha, Hamilton: Fables: Animal Farm, Storybook Love

 

Viikonloppuna pääsin tutustumaan kahteen seuraavaan Fables-sarjan osaan. Kiinnostuin sarjasta Sallan lukupäiväkirjan esittelyiden myötä. Salla on edennyt lukemisessa jo sarjan viimeisiin osiin ja hänen blogista löytyy hyvät johdannot (=houkutukset) kuhunkin osaan. Ensimmäinen osa oli tosiaan lähinnä hahmojen esittelyä ja lämmittelyä. Näissä kahdessa mennään jo niin kovaa vauhtia, että lukija voi vain haukkoa henkeä. Juonenkäänteet suhdekiemuroineen ja yllätyksineen ovat kuin saippuasarjasta. Ja hyvä niin. Fables on esimerkki populäärikulttuurista parhaimmillaan. Minulle nämä sopivat hyvin niin välilukemiseksi kuin englannin kielen verryttelyyn.

Molemmissa osissa on itsenäisiä kertomuksia, joten niitä voi myös lukea pätkittäin. Minulle kävi niin, että molemmat osat teki mieli lukea yhdellä istumalla. Storybook Loven lopussa vaihtuu piirtäjä. Ainakaan heti en mieltynyt hänen piirrosjälkeensä. Eräs hauska juttu Fablesissa on se, miten hahmoilla on esikuviensa mukaisia piirteitä. Esimerkiksi Briar Rose, Prinsessa Ruusunen, nukahtelee sadan vuoden uneen satutettuaan sormensa johonkin terävään. Taipumusta hyödynnetään juonessa kutkuttavalla tavalla.

Storybook Love päättyy lukijaa koukuttavaan tilanteeseen. Snow White pyytää Bigby Wolfia poistumaan asunnoltaan, vaikka joitakin päiviä aikaisemmin suhde tuntui saavan miellyttävän käänteen. Mitä tapahtui? Lukija tietää jo tässä vaiheessa syyn, mutta miten tilanne etenee. Ei kai tässä auta muu kuin lähteä kirjastoon hakemaan seuraava osa.

Ja mikä parasta - saan pian vaihtaa lukukokemuksia Kuvasulan kanssa. Hän lukee parhaillaan Fablesin ensimmäistä osaa!

Willingham, Medina, Leialoha, Hamilton: Fables: Legends in exile

Lapsuusvuosina luin veljeni kanssa pinoittain sarjakuvia. Mieleeni ovat jääneet mm. Aku Ankka, Tex Willer, Mustanaamio, Teräsmies, Hopeanuoli, Nakke Nakuttaja, Tintti ja Hevoshullu. Omat lapset ovat lukeneet ainakin Nalle Puhia, Witchiä, Pellefanttia, Muumia ja Bamsea. Osa lasten luettavana olevista lehdistä on saatu minun ja Kuvasulan lapsuudenkodeista. Vanhat numerot ovat perheessämme melkoisia aarteita.

Kiinnostuin sarjakuvista uudestaan muutama vuosi sitten ystäväni innostamana. Aikuisille suunnatut sarjakuvat ovat yllättäneet iloisesti ja haluan oppia tyyleistä ja tekijöistä lisää. Sarjakuvamaailmaan tutustumista varten kirjahyllystäni löytyy Paul Gravettin Sarjakuvaromaani ja miten se voi muuttaa elämäsi. Takakansitekstin mukaan "Teoksessa kuvataan valaisevasti ja innostavasti sarjakuvaromaanin moninaisia aiheita ja tyylejä, opastetaan sarjakuvan lukemiseen ja esitellään sarjakuvan vanhoja ja uusia tehokeinoja."

Mutta Fableseista kiinnostuin Sallan lukupäiväkirjan kautta. Salla on esitellyt sarjakuvaa innostuneesti, enkä voinut ohittaa houkutusta. Odotin Fablesilta ehkä enemmän. Olin hiukan pettynyt, mutta kun kävin lukemassa Sallan blogikirjoituksen Fablesin ensimmäisestä osasta, huomasin, että hänkään ei lähtenyt heti lentoon. Eli ei täysi ihastus, mutta jokin jäi kiehtomaan ja sai ainakin hänet lukemaan seuraavan osan ja seuraavan ja...

Fablesin idea on mainio. Sarjan henkilöt ovat tuttuja saduista. Ihmismuotoiset satuhahmot elävät New Yorkissa. Ensimmäisen osan päähenkilöitä ovat yhteisöä johtava Lumikki ja seriffi Iso paha susi. Murhamysteeriksi rakennettu Legends in exile oli tarinana lattea. Värikkyys ja piirrosjälki miellyttivät, mutta jäin kaipaamaan yllätyksellisyyttä ja liikettä, kuvitukseen moniulotteisuutta. Olisin halunnut tempautua mukaan, mutta nyt lähinnä tutustuin ideaan ja hahmoihin.

Mutta ei tämä tähän jää. Aion lukea ainakin seuraavan osan ja...