marraskuuta 26, 2011

Anja Kahri: Äitiyden sietämätön keveys

Sain aiheeltaan ajankohtaisen kirjan lainaan naapurilta. Siitä, miten joku toinen toimii itselle tutussa tilanteessa, on kiinnostava lukea. Vauvan hoitoon liittyvät asiat herättävät voimakkaita tunteita. Asioita voi tehdä monella tavalla, joskus ei ole mahdollista valita miten toimii ja silti kaikki toivovat lapsensa parasta. Konkreettiset ohjeet ovat paikallaan äitiyden alkutaipaleella. Kirja sopiikin hyvin ensimmäistä tai toista odottavalle. 

Lukiessaan tällaisia kirjoja voi peilata omia ajatuksia toisten kokemuksiin. Paras opettaja lienee kuitenkin lapsi itse. Äidiltä vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja herkkyyttä oppia tunnistamaan oman vauvan viestit. Jokaisen lapsen kohdalla saa ihmetellä kasvun voimaa. Se, nukkuuko vauva omassa sängyssä vai perhepedissä, käyttääkö kestovaippoja, syökö teollista purkkiruokaa vai kotisoseita, ei tunnu olennaiselta, koska tilanteet voivat olla hyvin moninaisia. Itselle on ollut avartava kokemus neljän mutkattoman raskauden, synnytyksen ja imetyksen jälkeen saattaa Poikanen maailmaan huolekkaan raskauden jälkeen keisarinleikkauksella, ruokkia vastikemaidolla ja perehtyä allergia-asioihin.

Kahrin ote on myönteinen. Hän pyrkii ymmärtämään erilaisia näkökulmia arkirealistisesti. Täydelliseen äitiyteen pyrkivä on jo valmiiksi epäonnistuja, koska äitiys tuo aina mukanaan valon lisäksi varjot. Kunpa vain muistaisimme, että vajainakin olemme riittäviä.

marraskuuta 21, 2011

Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa

Ristiaallokkoa on kirkkotrilogian mainio päätösosa. Päähenkilön vaihtaminen Matleenasta Aulikseen on hyvä ja lukijaa kiinnostava ratkaisu. Terveyspulmat hankaloittavat papin uraa ja elämä keskittyy lasten ja Apatia-koiran hoitamiseen, kunnes alkaa tapahtua. Aulis huomaa, että hänen ympärillä pyörii naisia, tytär liikuskelee epäilyttävän tyypin kanssa ja sukuselvitys paljastaa isän elämästä yllättäviä asioita. Auliksen arvomaailma kohtaa elämän moninaisia haasteita. 

Ellilä on luonut kirjoihinsa mielenkiintoisen asetelman, joka saa ajattelemaan mm. onnellisuutta ja parisuhdetta, mitä on hengellisyys, miten hengellisen yhteisön periaatteet ohjaavat ihmisen ajattelua, mihin usko perustuu. Taidokasta, etenkin, kun kyseessä on trilogia, joka luokitellaan viihteeksi.


marraskuuta 19, 2011

Jo Nesbø: Lepakkomies, Veritimantit

Lukuaika on jäänyt parin kuluneen viikon aikana vähiin, kun olemme selvitelleet Poikasen itkuolojen aiheuttajaa.

Pelastajan jälkeen luin suurin odotuksin Lepakkomiehen, Nesbøn ensimmäisen dekkarin. Harry Hole selvittelee nuoren norjalaisnaisen murhaa Australiassa. Työparikseen hän saa aboriginaalin Andrew Kensingtonin. Juoni on vauhdikas ja sisältää yllätyksiä, muttei yllä lähellekään Pelastajaa. Lepakkomiehestä jää keskeneräinen vaikutelma.

"Perinteisessä rikoskirjallisuudessa jokaisella itseään kunnioittavalla etsivällä on pettämätön vaisto, joka kertoo, milloin ihmiset valehtelevat. Bullshit! Ihmisluonne on suuri ja tutkimaton metsä, jota kukaan ei voi tuntea läpikotaisin. Edes äiti ei voi tietää lapsensa syvimpiä salaisuuksia" (s. 88)

Veritimantit oli lukukokemuksena parempi, vaikka välillä mietin, haluanko todella lukea tällaisista raakuuksista. Nesbøn dekkareissa on kuitenkin koukuttavan kerronnan lisäksi sopivasti päähenkilö Harry Holen yksityiselämäkuvausta ja rikoksen selvittelyn ohessa kirjasta toiseen kulkevia juonia, joten sarja tekee mieli lukea kokonaisuudessaan. Ei haittaa lainkaan, vaikken luekaan kirjoja aikajärjestyksessä, mielenkiinto säilyy silti.

marraskuuta 07, 2011

Johanna Venho: Syntysanat

"Mitä Hanna on tehnyt ne neljätoista vuotta, kuluneet neljätoista täyteen lastattua vuotta, joina Mesi on hoitanut lapsiaan? Vuodet joina Mesiä on kutsuttu kolmesta suunnasta. Äiti äiti äiti kolmipäinen gorgo, äiti missä nalle on, en tykkää kaalikeitosta, anna maitoa, ei väsytä, Toivo löi hiekkalapoiolla, Aamu veti tukasta, äiti lue kissakirja, äiti missä Mottonen on, äiti ota syliin! Mesi on kahlannut siinä vyötäisiä myöten ja reagoinut selkäytimellä, kaatunut tai kompuroinut minuutista toiseen koko ajan siinä hetkessä, pystymättä katsomaan kauemmas. Pyhäpyhäpyhä. Mitä Hanna on tehnyt kaikki ne yli valuvat ja liian täydet vuorokaudet? Onko Hanna kerännyt itseensä valoa ja voimaa, tietoa ja viisautta, kaikkea sitä minkä edessä Mesi on ymmällään? Onko Hanna kerryttänyt ylleen sellaisen kultaisen kuoren että häntä eivät haittaa kyläläisten katseet, ei terävä sihisevä sipinä Floorasta ja huonoista naisista pappilassa, ei pappilan maine joka valahtaa Hannankin ylle?" (S. 54)

Syntysanat kertoo kahden naisen, Mesin ja Hannan kohtaamisesta. Alati liikkeellä oleva Hanna kaipaa hengähdystä ja muuttaa synnyinseudulleen tyhjillään olevaan pappilaan. Naapuritalossa Mesi vetää arkirekeä. Naiset kohtaavat ensimmäisen kerran kirjoitettujen sanojen kautta, myöhemmin kasvotusten. Mitä sanat voivat saada aikaan?

Venho kirjoittaa runollisesti. Tarinasta löytyy siipiä, kuvia ja sanoja kätkeviä laatikoita, unia ja vettä. Monikerroksisuus mahdollistaa kirjan erilaiset lukutavat. Juoni sinällään on ohut ja kömpelö, mutta ilmaisultaan rikas kerronta ja kiinnostava alkuasetelma tekivät lukukokemuksesta hyvän. Suosikkihenkilöni oli antikvariaatin pitäjä Muhonen. Realistisilla toteamuksillaan hän avarsi ja toi raikkaan tuulahduksen naisten ristiinrastiin koukertaviin ajatuskuvioihin. Pidin myös Venhon tavasta kuvata Mesin kotiäitielämää. Kirjan loppuun sijoitettu kurkistus, mitä kunkin henkilön elämään kuuluu "tänään", oli mainio ratkaisu.

Parnasson (6/2011) arvostelu Syntysanoista oli täynnä kehuja.

marraskuuta 06, 2011

Kirsti Ellilä: Pelastusrenkaita

Pelastusrenkaita jatkaa Matleenan tarinaa siitä mihin Pappia kyydissä jäi. Kiinnostavasti kerrottu tarina saa lukijan pohtimaan Matleenan kautta naispappeutta ja seurakuntaelämää niin valtakirkossa kuin siihen kuuluvassa "lahkossa". Matleena ei jaa miehensä kielteistä kantaa naispappeudesta, mutta ei Matleenakaan aivan kaikkea hyväksy.

Raja tulee vastaan, kun ystävätär kertoo seurustelevansa naisen kanssa. Eroseminaarin tapaamisessa tapahtuu myös jotain, mikä saa Matleenan puhisemaan kiukusta. Matleena asuu entisen kotinsa lähellä ja käy hoitamassa lapset ja talon kuten ennenkin. Perheen suhteet jännittyvät entisestään, kun Matleenan ja häntä huomattavasti nuoremman Pyryn suhde tulee ilmi.

Matleenan tarina on hyvin kirjoitettu, viihdyttävä ja teemoiltaan ajatteluttava. Kirjaa tuskin tulee luettua uudestaan, mutta Ellilä on luonut päähenkilön kautta niin kiinnostavan juonikuvion, että sarjan kolmas osa, Ristiaallokkoa, täytyy vielä lukea.

marraskuuta 03, 2011

Jo Nesbø: Pelastaja

Norjalaisen Jo Nesbøn rikosromaani Pelastaja oli todella hyvä, kenties paras koskaan lukemani kirja tässä lajityypissä. Kuusisataa sivua tuli ahmittua muutamassa päivässä, joten kerronnassa oli imua.

Tapahtumat on sijoitettu kiinnostavasti hengelliseen yhteisöön. Punahuivinen palkkamurhaaja tappaa pelastusarmeijalaisen, mutta miksi, ja kuka on toimeksiantaja? Juoni pysyy hyvin kasassa, siinä on sopivasti käänteitä ja jännitystä loppuun asti. Rikokset ovat kauheita, mutta niillä ei onneksi mässäillä, eikä kuvailla yksityiskohtaisesti. Oman mielenkiintoisen lisänsä tarinaan tuovat ihmissuhdekuviot.

Päähenkilö, poliisi Harry Hole on mainio hahmo: satayhdeksänkymmentäkolme senttimetriä pitkä, peloton kovanaama, heikkouksineen inhmillinen, suorasuu, omapäinen, oikeudenmukaisuuden puolustaja ja lojaali ystävilleen.

"Äkkiarvaamatta Harry joutui ylitsevuotavan myötätunnon valtaan. Ei sellaisen myötätunnon, jota hän saattoi tuntea uhria tai omaisia kohtaan, vaan sellaisen, joka kohdistui ihmiseen, joka sydäntä särkevän hetken ajan oivalsi oman inhimillisyytensä surkeuden." (s. 332)