Joskus joutuu odottamaan ennen kuin löytää haluamansa kirjan hyllyynsä. Etsimisessä on oma viehätyksensä. Schoultzin kirjoja on ollut vaikea löytää. Olen kysellyt niitä antikvariaateista eri puolelta Suomea sekä antikan kautta. Alkuvuodesta onnisti. Löysin ystävän vinkkaamana Pitkin vedenviivaa (huutonet) ja Seitsemän päivää (wanhatunelmat). Oi, onnea!
Kerstin Ekman on kirjailija, jonka suomennettu tuotanto löytyy hyllystäni lähes kokonaisuudessaan. Puuttuva kirja on Noidankehät. En tiedä kumpi on keräilijälle mieluisampi tilanne, se, että saa kokoelman täyteen vai viimeisen palasen etsintä. Keräily ei tunnetusti lopu, vaikka jonkin kokoelman saisikin valmiiksi.
Keräilyohde voi olla laajempi kuin tietyn kirjailijan tuotanto. Aika moni muistaa lapsuudestaan karkkipaperi-, kiiltokuva- tai kivikokoelmat. Taisin kerätä noita kaikkia. Niin, ja postimerkkejä. Ja hevoskortteja. Opiskeluaikoina aloin kerätä norsuja: lasia, savea, puuta, posliinia, nahkaa ja kangasta. Norsuja löytyi verhoista, ristipistotauluista, salaatinottimista, kynttilälyhdyistä jne. Kokoelma on edelleen tallessa, kylläkin viimeisimmän muuton jäljiltä laatikkoon pakattuna. Lasinorsut löysivät paikkansa uuden kodin ikkunalta. Viime aikoina olen huomannut, että pöllöjä lehahtelee siellä täällä: astiapyyhkeessä, mekossa, muistikirjassa...
Erästä kokoelmaa olen kartuttanut lapsuudesta saakka - paperinukkeja! Paperinuket ansaitsevat joskus oman postauksen :) Ja jos joku tietää mistä löytäisin Tammen kultaiset kirjat -sarjan kirjan Paperinuket, niin otan tiedon ilolla vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti