Göran Tunström: Todellinen elämä

Uudelleenluin Tunström-innostuksissani kirjailijan novellikokoelman. Kirjan takakansiteksti on sitaatti niminovellista:

 "Sellaista on todellinen elämä. Kuiva maa. Aasinpolku kallionlohkareiden lomassa. Siellä täällä heiveröisiä, tuulessa vipattavia ruohonkorsia. Taivasta ja taivaanrantaa, vuorenhuippuja. Pitkät välit kaivolta toiselle. Loputonta vaellusta."

Sellaisia ovat novellien kuvaamat elämät: karuja ja kivikkoisia kohtaloita. Lukija joutuu nieleskelemään aasinpolkujen kuivaa hiekkaa ja huokaamaan askelten raskautta. Tuuli nostattaa kyyneleet silmiin. Jossain täytyy olla kaivo. Tuolla siintää vuorenhuippu. Vielä vähän matkaa. Jaksanko?

Luin novellin päivässä. Tekstien herättämät ajatukset ja vahvat tunteet vaativat aikaa. Joitakin luin saman tien uudelleen. Tunströmin sanavalinnat ja taito ilmaista tapahtumien monia kerroksia häikäisevät. Novellien Ariel, Stella ja Todellinen elämä, lapsinäkökulmat ovat koskettavia. Tunstömin taiturimainen kerronta lisää tunnekokemuksen voimakkuutta. Kiitoksia Kowalowskista yllättää lukijansa ja Hiukkanen salonkimusiikkia, 1943 on humaaniudessaan koskettava. Jimmy Tulppaani, Näennäisavioliitto ja Sampanjaa ennen päivällistä jäivät minulle hiukan etäisiksi.

Odotan malttamattomana, että ystäväni lukee tämän kokoelman.  Hänellä on taito avata vaikeita kohtia ja löytää yllättäviä uusia näkökulmia. Lukukokemuksen jakaminen on iso ilo. Olisi mukava jos kirjabloggaajat innostuisivat lukemaan Tunströmiä. Kiinnostaisi tietää millaisena itselle merkittävä lukukokemus näyttäytyy muille lukijoille.

Göran Tunström: Erämaakirje

Päivittäinen lukuaikani vähentyi notkahtaen viikko sitten, kun Poikanen siirtyi taaperotahtiin eli nukkuu enää yhdet päiväunet. Pääsiäisen aikaan koko perhe oli kuitenkin lomalla ja sain aikaa nautiskella Tunströmin upeasta kerronnasta.

Erämaakirje kertoo Jeesuksen kasvusta ja valmistumisesta täyttämään hänelle varattu tehtävä Messiaana. Jeesus elää ihmisen elämän, mutta herkkänä nuorukaisena hän aavistaa erityisyytensä. Tunström kertoo koskettavasti mm. Jeesuksen lapsuudesta, suhteesta perheeseensä, erityisesti äiti Mariaan, ajasta Qumranin luostarissa ja ystävyydestä Johannes Kastajaan. Romaanin monet tasot antavat lukijalle myös mahdollisuuden pohtia oman elämänsä valintoja ja merkityksellisyyttä.

Kirja antaa sen, mitä takakansiteksti lupaa: "Runollisen kaunis kieli, filosofinen ja tarkka kuvaus sekä elämän salaperäisyyden tuntu tekevät tämän kirjan lukemisesta unohtumattoman elämyksen."

Tunström on taituri. Hän on yksi suosikkikirjailijoistani.

Göran Tunström: Jouluoratorio

Luettuani Tunströmin romaanit Todellinen elämä ja Kuuvieras, halusin kirjailijan kaikki suomennetut teokset kirjahyllyymme: Jouluoratorio, Varas, Talvimatka Intiaan ja Erämaakirjeitä. Kimmellys taitaa vielä puuttua. Nyt oli Jouluoratorion vuoro ja tulipa siitä huikea lukukokemus! Hetken jo mietin, saako romaani "paras lukemani kirja" -maininnan, mutta ihan vielä en sitä myönnä, sillä ykkössijaa pitää tiukasti Kerstin Ekmanin Ikimuiston merkki ja heti perässä tulee Jose Saramagon tuotanto.

Jouluoratorio kertoo Aronin ja Solveigin perheen traagisen elämänkulun ohessa monen muun merkillisen ihmiskohtalon vaiheista. Kirjassa on mielenkiintoisia henkilöitä, hellyttäviä marginaali-ihmisiä ja tuttuja tosielämästä mm. Selma Lagerlöf ja Marc Chagall. Tunström kertoo upean ystävyystarinan - Sidnerin ja Splendidin koskettavan kohtaamisen. Kirjassa on myös rakkaustarinoita. Omalaatuisia ja tunnepitoisia nekin. Sitten on melankoliaa, surua, yksinäisyyttä, kaipausta ja mielen horjumista. Tunström kuvaa kirjoissaan taitavasti lapsen maailmaa. Tässäkin on osuvia kuvauksia koulumaailmasta ja kasvatuksesta, lapsen tavasta käsitellä surua.

Kirjan henkilöiden elämään kuuluu kauhistuttavia, hankalasti käsiteltäviä asioita. Taustalla soi silti hyvyyden ja kauneuden sävelet. Tunström käyttää paljon hulvattomia kielikuvia ja sanaleikkejä. Hänen tekstissä kuplii lempeä ja oivaltava huumori, toivo paremmasta, mahdollisuuksista, jotka avautuvat, kun on joku joka välittää ja uskoo, että jokaiselle on oma tiensä ja jokaisen sävel on arvokas.

Lukunäytteen valinta oli vaikea, etten paljastaisi juonesta olennaista ja toisaalta säästäisin löytämisen ilon lukijalle, mutta tässä katkelma kirjan alkupuolelta:

"Solveigin kanssa oli niin paljon ollut toisin. Naapuri hymyili Aronille vaisusti räkänsä läpi, jotta molemmat ajattelisivat samaa asiaa: päivänvalosuudelmia. Sillä siinä Solveig oli ollut uranuurtaja. Tälle seudulle se ei ollut ulottunut ennen kuin Solveig kerran keskellä aamupäivää syleili ja suuteli häntä, ja kun hieman etäämpänä seissyt naapuri katseli heitä hämmästyneenä, kiemurteli Aron hämmentyneenä irti Solveigin halauksesta, pyyhki suunsa ja sanoi: 'Amerikassa tehdään sillä tavalla.' Ja nuo sanat olivat levinneet kylällä kulovalkeana, pian ne tunkivat joka ainoan talonpojan suusta, kun he kello kaksitoista päivällä halusivat kahmia käsivartensa täyteen naista, sanat jotka kuumottivat heidän ruumistaan: - Nyt sinä saat maistaa ameriikantuliaisia. " (s. 29)

Joskus lukiessa tulee eteen sellainen kohta, johon haluan palata myöhemmin. Silloin merkitsen sivun tarralapulla. Jouluoratorioon lappusia kertyi 26 kpl. Nautiskelin kirjaa verkkaiseen tahtiin, tänään fiilistelin ja luin uudelleen merkitsemäni kohdat.