Haruki Murakami: Norwegian wood

Norwegian wood on neljäs Murakamilta lukemani teos. Suuri lammasseikkailu ja Sputnik-rakastettuni jäivät mietityttämään jopa ärsyttävyyteen asti. Molempien romaanien juonet kiepsahtelivat ja sisälsivät kummallisia tapahtumia.

Norwegian woodilta odotin samaa, mutta yllätys oli suuri, kun tarina eteni säyseästi ja juoni oli selkeä. Kirja kertoo Toru Watanabesta, yliopisto-opiskelijasta, hänen suhteestaan kahteen tyttöön: Naokoon ja Midoriin. Naoko on Torun edesmenneen parhaan ystävän tyttöystävä. Kyseessä on omanlaisensa kolmiodraama.

Pidinkö lukemastani? Kyllä, pidin erityisesti henkilö- ja ympäristökuvauksesta. Murakamin kerrontaa lukee mielellään, se on niin huoliteltua, kirkasta ja visuaalista. Mutta muuten kirjassa oli alleviivaava sävy, lukijalle ei jäänyt juuri löydettävää. Välillä päähenkilön nuhjustaminen ihmissuhteissa hermostutti. Parhaiten tästä haikeasta ja melankolisesta tarinasta jäi mieleen Reikon (Torun ja Naokon ystävä) elämäntarina sekä Torun ja Midorin isän kohtaaminen.

Jotain kiehtovaa Murakamin kirjoissa on. Itseni tuntien tiedän, että kevään aikana tulee luettua Kafka rannalla, joka on viides häneltä suomennettu teos.

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Puhuessaan juoksemisesta Murakami puhuu elämästä. Omakohtaisessa kirjassa hän kertoo riemastuttavasti kolmisenkymmentä vuotta jatkuneesta juoksuharrastuksestaan. Kirjailija ottaa lukijansa mukaan valmistautuessaan New Yorkin maratonille ja siinä samalla tulee käsitelleeksi asioita, joita voidaan nimittää elämäntaidoiksi, mm. miten suhtautua koettuun epäoikeudenmukaisuuteen. Murakami rohkaisee esimerkeillään omannäköiseen elämään. Tarkemmin ajateltuna miten muuten voisimmekaan elää. Yksinkertainen totuus, joka on yllättävän helppo kadottaa ja vaikea muistaa.

"Juuri erilaisuutensa ansiosta ihmiset kykenevät luomaan itsenäisen minuuden, jos asiaa ajattelee tarkemmin. Otetaan minut esimerkiksi. Kykenen havaitsemaan jossakin tilanteessa sellaisia puolia joita muut eivät kykene, tunnen eri tavalla kuin muut, valitsen sanat joita muut eivät valitsisi, juuri siistä syystä olen kyennyt kirjoittamaan tarinoita jotka kuuluvat vain minulle. Ja tästä syystä olemme päätyneet siihen merkilliseen tilanteeseen, että koko joukko ihmisiä lukee sen, mitä minä olen kirjoittanut. Joten se tosiasia, että minä olen minä eikä kukaan muu, on minun suurinta rikkauttani. Loukatuksi tulemisen tunne on se hinta, jonka yksilö maksaa itsenäisyydestään." (s. 22-23)

Alkukesän "ihan hyvien" lukukokemusten jälkeen Murakami oli mielenkiintoinen ja virkisti ajattelua. Ajatusvenyttelyn lisäksi kirjan lukemisella oli konkreettisia seurauksia: taidan päivittää sykemittarini ja hakea juoksukengät näkösälle vuoden tauon jälkeen.

Haruki Murakamin (s.1949) mystisiä elementtejä, populaarikulttuuria ja realismia yhdistävistä teoksista otetaan hänen kotimaassaan Japanissa miljoonapainoksia. Hänen teoksiaan on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Häneltä on suomennettu romaanit: Suuri lammasseikkailu, Sputnik rakastettuni ja Kafka rannalla.

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Omituiset tarinat jatkuvat. Nappasin lammasseikkailun omasta hyllystä. Ensimmäisellä lukukerralla kirja jäi kesken jo alkusivuilla. Nyt luin parissa päivässä (ja yössä) loppuun. Murakamin kirjasta ei puutu mielikuvitusta. Tarinan minä selvittää tähtiselkäisen lampaan salaisuutta. Juonen käänteet ja salaisuuden paljastuminen olivat lukumakuuni hiukan liian mystisiä. Hullunkurisuuksien sijaan sujuva kerronta ja kauniit kuvaukset Hokkaidon lumisilta vuorilta viehättivät. Pidin myös kirjailijan tavasta kuvata tunnelmia ja havaintoja. "Vaikka en ollut nukkunut vuorokauteen, oloni oli yllättävän virkeä. Ruumiini oli ytimiä myöten tokkurassa, mutta mieleni ui ketterästi tajunnan mutkikkailla vesiväylillä kuin levoton vedenelävä." (s. 24)