huhtikuuta 29, 2012

Vivi-Ann Sjögren: Meksikon päiväkirja

"Sade hellitti hitaasti, mutta höyryävä kosteus veti silmälasit tiheään ja läpinäkymättömään huuruun. Kapusimme jyrkänteillä, seisoskelimme hiljaa valtavien ceiba-puiden alla, löysimme tiheiköistä lisää raunioita. Korkeita kukkuloita - mitä ne kätkivät sisäänsä? Lauma hämähäkkiapinoita seurasi meitä, liaanien ja muiden köynnösten varassa ne heilauttivat itsensä puusta puuhun, mutta ne näyttivät olevan vain uteliaita. Mölyapinoiden kumeat huudot jyrähtelivät kuin ukkonen, joka tuntui tulevan samanaikaisesti joka suunnalta." (s. 150)

Sjögrenin Meksikon päiväkirja nostattaa melko varmasti matkakuumeen. Kirjailija kokee matkallaan niin viidakon ja tulivuoret kuin jättimäisen Mexico Cityn. Sjögren kuvailee kiinnostavasti värikkään Meksikon kulttuuria, ihmiskohtaamisia ja keittiön saloja. Makumaailmoista kiinnostunut ilahtuu kirjan loppuun liitetyistä resepteistä. "Meksikon keittiö on huumaa. Se on huumaavan aistillistsa, vilvoittavaa ja polttavaa, keveää, yksinkertaista. Siihen kuuluu hienostuneita yhdistelmiä, kärsivällisyyttä, tahdikkuutta - ja maissia. Aina maissia." (s. 239)

Kirjan rento, kiireetön ja pohtiva ote saavat nojatuolimatkaajan viihtymään. Elämänkokemuksen tuoma viisaus ja huumori näkyvät tekstissä. Kokeneena matkaajana Sjögren astelee miljoonakapungin huiskeessa rauhallisin mielin: "Koska en käytä kultakoruja enkä edes kelloa, minun ei tarvitse pelätä että joku ryöstäisi ne minulta. Asunnon puhelinnumeron olen painanut muistiin, en omista käsilaukkua jonka voisi ryöstää. Ulos lähteissäni otan jonkin lähikaupan muovikassin, ostan paikallisen sanomalehden, pistän rahani lehden sisään ja lehden muovikassiin - ja kannan kassia hieman hajamielisesti enkä yhtä mittaa tarkista, onko kaikki tallella." (s. 64)

huhtikuuta 22, 2012

Lars Monsen: Vaellus halki Alaskan

Lähdin lauantai-iltana norjalaisen erämaaseikkailija Lars Monsenin ja retkiseuralaisensa Marit Holmin mukana vaellukselle halki Alaskan. Monsen ja Holm kävelivät kymmenessä kuukaudessa n. 3000 kilometrin matkan pitkin vaikeakulkuista erämaata.

Erämaakulkijat kohtaavat matkallaan mm. purevan pakkasen, vesistöjen hurjat ylitykset, kesäkuuman ja sääskiparvet, karhut ja sudet, fyysiset kivut ja henkisten voimavarojen rajat.

"Sanonnassa 'Amerikassa kaikki on suurta' on kieltämättä perää, vaikka yleensä tarkoitetaan muuta kuin sääskiparvia. Joet muistuttavat valtavia virtoja. Norjan hirvi, poro ja ruskeakarhu alkavat tuntua pieniltä verrattuina 'mooseen', karibuun ja harmaakarhuun. Susia, majavia, kotkia ja riekkoja on paljon enemmän. Norjalainen suo on kuin kuiva ja helppokulkuinen aro Alaskan vaikeakulkuisiin vetisiin soihin verrattuna." (s. 166)

Matkareitti on suunniteltu niin, että Monsen ja Holm tekevät varustetäydennyksiä pienissä kylissä. Asukkaiden kohtaamisista jää värikkäitä muistoja ja muutama päivä mukavuuksineen (suihku!) auttaa jaksamaan. Villi erämaa vie voimia, mutta myös palkitsee kulkijansa (ja lukijan) unohtumattomilla elämyksillä. "--, raapaisen tulitikun ja suorastaan nautin sieraimiin leijuvasta happamasta savun tuoksusta. Liekit käyvät punaisemmiksi, korkeammiksi ja lämpimämmiksi. Ihanaa! Asetellessani nokipannua paikalleen aistin liikettä rinteen heinikossa noin 300 metrin päässä ylhäällä oikealla. Sydämeni pysähtyy...Susi!" (s. 118)

Huima erämaaseikkailu piti otteessaan!


Göran Tunström: Todellinen elämä

Uudelleenluin Tunström-innostuksissani kirjailijan novellikokoelman. Kirjan takakansiteksti on sitaatti niminovellista:

 "Sellaista on todellinen elämä. Kuiva maa. Aasinpolku kallionlohkareiden lomassa. Siellä täällä heiveröisiä, tuulessa vipattavia ruohonkorsia. Taivasta ja taivaanrantaa, vuorenhuippuja. Pitkät välit kaivolta toiselle. Loputonta vaellusta."

Sellaisia ovat novellien kuvaamat elämät: karuja ja kivikkoisia kohtaloita. Lukija joutuu nieleskelemään aasinpolkujen kuivaa hiekkaa ja huokaamaan askelten raskautta. Tuuli nostattaa kyyneleet silmiin. Jossain täytyy olla kaivo. Tuolla siintää vuorenhuippu. Vielä vähän matkaa. Jaksanko?

Luin novellin päivässä. Tekstien herättämät ajatukset ja vahvat tunteet vaativat aikaa. Joitakin luin saman tien uudelleen. Tunströmin sanavalinnat ja taito ilmaista tapahtumien monia kerroksia häikäisevät. Novellien Ariel, Stella ja Todellinen elämä, lapsinäkökulmat ovat koskettavia. Tunstömin taiturimainen kerronta lisää tunnekokemuksen voimakkuutta. Kiitoksia Kowalowskista yllättää lukijansa ja Hiukkanen salonkimusiikkia, 1943 on humaaniudessaan koskettava. Jimmy TulppaaniNäennäisavioliitto ja Sampanjaa ennen päivällistä jäivät minulle hiukan etäisiksi.

Odotan malttamattomana, että ystäväni lukee tämän kokoelman.  Hänellä on taito avata vaikeita kohtia ja löytää yllättäviä uusia näkökulmia. Lukukokemuksen jakaminen on iso ilo. Olisi mukava jos kirjabloggaajat innostuisivat lukemaan Tunströmiä. Kiinnostaisi tietää millaisena itselle merkittävä lukukokemus näyttäytyy muille lukijoille.

huhtikuuta 14, 2012

Hungry Birds





Sää suosi pääsiäisenä ja teimme Kuvasulan kanssa pitkän kävelyretken. Lähes kolmen tunnin reippailun päätteeksi saavuimme kaupungin linturuokintapaikalle. Sillä aikaa kun Poikanen uinui vaunuissa, Kuvasulka räpsi kuvia ja minä kiikaroin ruokailevia lintuja. Tuttujen talvilajien (talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, urpiainen, käpytikka) lisäksi näimme kevään ensimmäisen keltasirkun.


Göran Tunström: Erämaakirje

Päivittäinen lukuaikani vähentyi notkahtaen viikko sitten, kun Poikanen siirtyi taaperotahtiin eli nukkuu enää yhdet päiväunet. Pääsiäisen aikaan koko perhe oli kuitenkin lomalla ja sain aikaa nautiskella Tunströmin upeasta kerronnasta.

Erämaakirje kertoo Jeesuksen kasvusta ja valmistumisesta täyttämään hänelle varattu tehtävä Messiaana. Jeesus elää ihmisen elämän, mutta herkkänä nuorukaisena hän aavistaa erityisyytensä. Tunström kertoo koskettavasti mm. Jeesuksen lapsuudesta, suhteesta perheeseensä, erityisesti äiti Mariaan, ajasta Qumranin luostarissa ja ystävyydestä Johannes Kastajaan. Romaanin monet tasot antavat lukijalle myös mahdollisuuden pohtia oman elämänsä valintoja ja merkityksellisyyttä.

Kirja antaa sen, mitä takakansiteksti lupaa: "Runollisen kaunis kieli, filosofinen ja tarkka kuvaus sekä elämän salaperäisyyden tuntu tekevät tämän kirjan lukemisesta unohtumattoman elämyksen."

Tunström on taituri. Hän on yksi suosikkikirjailijoistani.

huhtikuuta 04, 2012

Karin Alvtegen: Häpeä

Alvtegenin Petos oli niin vetäväjuoninen psykologinen jännäri, että teki mieli lukea heti perään saman kirjailijan Häpeä. Kaksi naista, kotiinsa erakoitunut Maj-Britt ja työorientoitunut lääkäri Monika, menneisyyden vaietut tapahtumat ja lamaannuttava häpeä. Sellainen on tämän romaanin alkuasetelma.

Menneisyyden tapahtumat paljastuvat lukijalle vähitellen ja uhkaava tunnelma lisääntyy. Sivuja tekee mieli ahmia. Naisten elämät kohtaavat,  kipeät kokemukset tunkevat päivänvaloon ja saavat tutut arkikuviot murtumaan. Miten naisten käy?

Ja miten minun käy? Kuinka monta tämän lajityypin kirjaa luen ennen kuin tällä kertaa tulee raja vastaan?

huhtikuuta 01, 2012

Karin Alvtegen: Petos

Nappasin Alvtegin Petoksen lauantain kirjastoreissulla kassiini ja monen kuukauden dekkaritauko päättyi. Evan ja Henrikin viisitoista vuotta kestänyt avioliitto ei voi hyvin. Eva epäilee miestään uskottomuudesta. Toisaalla Jonas hoivaa koomassa makaavaa tyttöystäväänsä Annaa. Evan ja Jonaksen tiet kohtaavat ja alkaa tapahtumien vyöry.

Henkilöiden suhteet kietoutuvat toisiinsa kohtalokkaalla tavalla. Mistä kaikki alkoi, kuka petti, kenet ja millä tavoin? Jokainen vuorollaan joutuu miettimään tekojensa kauaskantoisia seurauksia. Kuka on uhri, kuka pettäjä?

Pitkän matkaa luettuani huomasin kirjassa jotain tuttua. Takapihalla hiippaileva henkilö, joka seurailee talon asukkaita ja kurkistelee ikkunoista sai muistamaan, että olen lukenut kirjan joskus aikaisemmin! Ei se mitään, loppuratkaisu oli jo unohtunut. Vimmaisesti kerrottu tarina imaisi mukaansa niin, että luin kirjan muutamassa tunnissa. Kirjassa miellytti ihmismielen kuvaus ja jännittävä juonikuvio. Jotkin kömpelöt juonen käänteet häiritsivät ja Jonaksen hahmon epäuskottavuus jäi mietityttämään.


Talonvaltaajat