kesäkuuta 07, 2012

Ulla-Lena Lundberg: Mitä sydän halajaa

Mitä sydän halajaa on talonpoikaispurjehduksen historiaa käsittelevän trilogian kolmas osa. Aikaisemmat osat ovat Leo ja Suureen maailmaan.

Romaanin alussa kerrotaan tarinan päähenkilön, sosiaaliantropologi Leonora Eskilssonin värikkäästä suvusta. Lundberg kuvailee henkilöitä sydämet sulattavasti. Ei voi kuin huokailla tekstin ilmaisuvoimaa. Etenkin kun alkuosassa käsitellään itseä viime aikoina mietityttänyttä samankaltaisuus - erilaisuus -teemaa.

"Ei ole helppoa myöntää että ulkonäkömme, omituisuutemme, paheemme, se mitä sanotaan temperamentiksi ja persoonallisuudeksi, ei kuulu vain meille vaan myös muille siinä joukossa, johon me itse kuulumme. Jos geenejä ajatellaan eräänlaisina persoonallisuuden sitkeinä rakenteina, modernin yhteiskunnallisen kehityksen alla kulkevia perinteen juonteita on helpompi seurata. Pyrin tutkimuksessani osoittamaan, etteivät talonpoikaispurjehduksen loistokauden ja modernin lauttakauden huomattavat yhtäläisyydet ole sattuma." (s. 61)

Kirjan keskiosassa siirrytään sukunäkökulmasta yhteiskunnalliselle tasolle. Leonora tekee tutkimusta Ahvenanmaan ohi kulkevasta lauttaliikenteestä.  Lupaavan alun jälkeen loikin paikoitellen keskiosaa, vaikka kuvaus unelmien ja toiveiden kelluttajiin kohdistetuista ylimitoitetuista odotuksista oli sinällään kiinnostavaa luettavaa.

Lopussa lukija palkitaan ylenpalttisesti. Leonora kertoo rakkaudestaan lentopelkoiseen professoriin Bernardiin. Leonora kuvailee heidän suhdetta koomisena oopperana, Leonora Isoldena ja Bernard Tristanina: "Koska Tristan ei kykene visualisoimaan mitään aistitasolla, heillä on sellaista kuin on. Hän näkee Isoldessa vain keski-ikäiseksi ehtineen, hillitysti pukeutuvan ja pystyvän naisen, jonka hän kohtaa maailman lentokentillä. hän ei lainkaan näe mitä kaikkea Isoldella on mukanaan: lehmiä ja lampaita ja pään päällä valkolintujen pilvi, lapsia jokta riippuvat hänen hameissaan, veneitä ja paatteja ja laivoja jotka purjehtivat vanavedessä. Ja taustalla talot rinteillään." (s. 227) Oivaltavaa!

Lundberg kirjoittaa värikkäästi, osuvasti ja viisaasti. Ihastuksissani tilasin kirjailijan tuotantoa Antikasta. Tähän mennessä lukemani perusteella tekstit avaavat mielenkiintoisia ajatuspolkuja, sisältävät sopivasti kiinnostavaa faktatietoa ja ennenkaikkea ovat iso ilo lukea.

3 kommenttia:

Elma Ilona kirjoitti...

Olen lukemassa Lundbergilta "Linnunsiivin Siperiaan" ja pidän hänen tyylistään. Tämäkin on siis luettava varmaan :)

Katja kirjoitti...

Kiitos tästäkin vinkistä. Sain kirjan postissa tänään! En ole pystynyt avaamaan vielä. :D

Sanasulka kirjoitti...

Ajatuslöytöjä ja kirjallisia elämyksiä teille molemmille, Elma Ilona ja Katja!