Yöuneni ovat muuttuneet viime aikoina risaisiksi. Saatan herätä ja lukea tunnin tai kaksi ennen kuin pääsen uudestaan uneen. Viime yö meni lähes kokonaan valvoessa flunssan takia. Yöseuranani oli
Pepi Reinikaisen Hullu, ihana lintu - metsäkyyhky. Teksti pulppuili niin sujuvasti, että luin viimeisen sivun aamuyön tunteina. Olen ostanut kirjan sen lintuteeman vuoksi. Joku sitä taisi suositellakin, kun tiesi lintuharrastuksestani. Kirja olikin täynnä siivekkäitä, lintulajien mukaan nimettyjä ihmisiä ja paikkoja: Undulaatti, Tunturipöllö, Kanahaukka, Metsäkyyhky, Harakanpesä, Lintukoti. Lintuteema viehätti, mutta muuten mietin lukiessani pidänkö kirjasta vai en. Tarina kyllä eteni ja asioita avautui loppua kohden, mutta silti juoni jäi mielestäni irralliseksi, unenomaiseksi hyppelehtimiseksi. Vaikea edes kuvata mistä lopulta oli kyse. Lukijana taidan kaivata enemmän realismia, vaikka maagiset, unenomaiset elementit sinänsä viehättävätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti