toukokuuta 23, 2012

Outi Pakkanen: Katso naamion taa

Kotipesässä on podettu viime päivinä ärhäkkää flunssaa. Viikonloppuna oli minun vuoro kääriytyä peiton alle. Mikä tuuri, että kirjastoreissulla olin napannut pari Pakkasen dekkaria kassiini.

Pakkanen taitaa dekkareiden kirjoittamisen. Jouluista (!) tarinaa lukiessani mietin moneen kertaan, miksi kirja toisensa jälkeen jaksaa miellyttää ja viihdyttää. Lukeminen on selkeää, sillä henkilöiden määrä ja tapahtumaympäristö on rajattu. Tässä kirjassa murhaajan motiivi ja henkilöllisyys paljastuivat vasta lopussa. Pakkasen dekkareissa ei ole ylenmäärin raakuuksia, eikä kiemuraisia yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisia juonikuvioita. Kerronta on sujuvaa ja henkilökuvaus kiinnostavaa. Ruoanlaittokuvaukset tuovat oman lisänsä tarinoihin.

Kreetta Onkelin Kutsumus -romaanista löytyy satiirisen hauska luonnehdinta tästä cozy mystery -lajityypistä. "Oli ruotsalaisia jäljitteleviä hyvän mielen rikosromaaneja, joissa tapahtui kauheita asioita, mutta siitä huolimatta huomattiin keittää väkevää kahvia, valmistaa voileipiä erilaisilla lisukkeilla, paistaa lampaankyljyksiä, pukeutua sävykkäästi ja lämpimästi ja harjoittaa seksiä mieleisen kumppanin kanssa. Oli dekkareita joissa oli ensimmäisessä luvussa juhlat. Seuraavassa luvusssa oli aamu. Puutarhasta löytyi ruumis. Hyvännäköinen naisetsivät terästi hiusväriä, lenkkeili ja tapasi kaikki, jotka osallistuivat puutarhajuhliin. Näin kului kolmesataa sivua. Toiseksi viimeisessä luvussa hän tuli vessasta ja paljasti murhaajan. Oli mielekästä lukea naisetsivän itsetuntoisesta ja vaihtelevasta elämästä, mutta minkäänlaista ajatusprosessia murhaajan päättelemiseksi ei ollut kirjoitettu." (s. 33-34)

Täällä on kiinnostava artikkeli "Iltapäivätee murhan ja pikkuleipien kera".

1 kommentti:

Katja Kaukonen kirjoitti...

Kiitos linkistä! Herkullinen sitaatti Onkelilta.