Maapallon pinta-alasta suurin osa on vettä, ihminen on pääasiassa vettä ja biologisesti vesi on välttämätöntä olemassaolollemme. Jossakin vettä on liikaa, toisaalla taas liian vähän. Vesiluonto herättää ihastusta ja pelkoa.
Vesi vetää puoleensa -kirjan artikkelit ovat tieteen ja taiteen vuoropuhelua. Oli yhtä mielenkiintoista lukea luonnontieteellinen selitys lumikiteiden ja ikkunaruutujen jääkukkien synnystä kuin sisäisten kokemusten kautta hankittua tietoa pilvien estetiikasta tai veden mielikuvituksesta. Tästäkin kirjasta löytyy Ulla-Lena Lundbergin artikkeli. Tällä kertaa: "Vesi sosiaalisen konfliktin lähteenä. Kaunokirjallinen näkökulma."
Monipuolisuutensa ansiosta Vesi vetää puoleensa sopii moneen kertaan selailtavaksi. Sitä voi lukea artikkeli, runo tai kiinnostava tekstipätkä kerrallan. Pelkästään valokuvien katseluun uppoutuu. Kirja onkin kokonaisvaltainen elämys.
Eilen teimme aamukävelyn lähisatamaan. Meri-elementti tuntuu jokiin ja metsiin tottuneelle oudolta, suurelta ja arvaamattomalta. Meressä riittää ihmettelemistä ja tutustumista vielä pitkäksi aikaa.
 |
| Kuva lähisatamasta |
3 kommenttia:
Vaikuttaa juuri sellaiselta luontokirjalta josta minä tykkään. Kiitos vinkistä, tähän tahdon kyllä tutustua :)
Vesikirja haettu! Kiitos vinkistä. Blogissani on haaste. :)
Elma Ilona, antoisia lukuhetkiä.
Katja, jään odottamaan kommenttejasi kirjasta. Inspiroivia hetkiä sen seurassa. Ja kiitos haasteesta. Taitaa olla blogini ensimmäinen :)
Lähetä kommentti