Göran Tunström: Jouluoratorio

Luettuani Tunströmin romaanit Todellinen elämä ja Kuuvieras, halusin kirjailijan kaikki suomennetut teokset kirjahyllyymme: Jouluoratorio, Varas, Talvimatka Intiaan ja Erämaakirjeitä. Kimmellys taitaa vielä puuttua. Nyt oli Jouluoratorion vuoro ja tulipa siitä huikea lukukokemus! Hetken jo mietin, saako romaani "paras lukemani kirja" -maininnan, mutta ihan vielä en sitä myönnä, sillä ykkössijaa pitää tiukasti Kerstin Ekmanin Ikimuiston merkki ja heti perässä tulee Jose Saramagon tuotanto.

Jouluoratorio kertoo Aronin ja Solveigin perheen traagisen elämänkulun ohessa monen muun merkillisen ihmiskohtalon vaiheista. Kirjassa on mielenkiintoisia henkilöitä, hellyttäviä marginaali-ihmisiä ja tuttuja tosielämästä mm. Selma Lagerlöf ja Marc Chagall. Tunström kertoo upean ystävyystarinan - Sidnerin ja Splendidin koskettavan kohtaamisen. Kirjassa on myös rakkaustarinoita. Omalaatuisia ja tunnepitoisia nekin. Sitten on melankoliaa, surua, yksinäisyyttä, kaipausta ja mielen horjumista. Tunström kuvaa kirjoissaan taitavasti lapsen maailmaa. Tässäkin on osuvia kuvauksia koulumaailmasta ja kasvatuksesta, lapsen tavasta käsitellä surua.

Kirjan henkilöiden elämään kuuluu kauhistuttavia, hankalasti käsiteltäviä asioita. Taustalla soi silti hyvyyden ja kauneuden sävelet. Tunström käyttää paljon hulvattomia kielikuvia ja sanaleikkejä. Hänen tekstissä kuplii lempeä ja oivaltava huumori, toivo paremmasta, mahdollisuuksista, jotka avautuvat, kun on joku joka välittää ja uskoo, että jokaiselle on oma tiensä ja jokaisen sävel on arvokas.

Lukunäytteen valinta oli vaikea, etten paljastaisi juonesta olennaista ja toisaalta säästäisin löytämisen ilon lukijalle, mutta tässä katkelma kirjan alkupuolelta:

"Solveigin kanssa oli niin paljon ollut toisin. Naapuri hymyili Aronille vaisusti räkänsä läpi, jotta molemmat ajattelisivat samaa asiaa: päivänvalosuudelmia. Sillä siinä Solveig oli ollut uranuurtaja. Tälle seudulle se ei ollut ulottunut ennen kuin Solveig kerran keskellä aamupäivää syleili ja suuteli häntä, ja kun hieman etäämpänä seissyt naapuri katseli heitä hämmästyneenä, kiemurteli Aron hämmentyneenä irti Solveigin halauksesta, pyyhki suunsa ja sanoi: 'Amerikassa tehdään sillä tavalla.' Ja nuo sanat olivat levinneet kylällä kulovalkeana, pian ne tunkivat joka ainoan talonpojan suusta, kun he kello kaksitoista päivällä halusivat kahmia käsivartensa täyteen naista, sanat jotka kuumottivat heidän ruumistaan: - Nyt sinä saat maistaa ameriikantuliaisia. " (s. 29)

Joskus lukiessa tulee eteen sellainen kohta, johon haluan palata myöhemmin. Silloin merkitsen sivun tarralapulla. Jouluoratorioon lappusia kertyi 26 kpl. Nautiskelin kirjaa verkkaiseen tahtiin, tänään fiilistelin ja luin uudelleen merkitsemäni kohdat.