Håkan Nesser: Sukujuhlat

Kirjassa on harvoin näin vetävä alku. Henkilöiden esittely ja etenkin heidän välisten suhteiden kuvaaminen imaisi heti mukaansa. Nesser antoi lukijan tietää jotain, muttei aivan kaikkea. Tartuin koukkuihin ja tuskin maltoin laskea kirjaa käsistä. Puolivälissä mukaan tuli poliisikomisario Barbarotti. Kerronta alkoi pysähdellä, intensiivinen ote herpaantui ja hätäisenoloiset ratkaisut ärsyttivät. Loppuosan notkahteluista huolimatta Sukujuhlat oli hyvä lukukokemus. Miksi?

Sukujuhlien ansio oli selkeästi rajattu, suhteellisen pieni henkilömäärä ja taitavasti rakennettu juonikuvio (alkuosa). Ruotsalaisille rikosromaaneille tyypilliseen tapaan tässä kirjassa ei kikkailtu ylimääräisillä yhteiskunnallisuuksilla tai rakenneltu mutkikkaita ratkaisuja rikoksen selvittämiseksi. Yksinkertainen, uteliaaseen mieleen vetoava tarina. Nesser tietää miten lukija pidetään otteessa.

Kiinnostuin Nesseristä luettuani häneltä ei-rikosromaanin Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä. Kirja on edelleen suosikkini Nesserin tuotannosta.

Rikosten jälkeen kaipaan jotain aivan muuta. Lukulistalla on muutama ehdokas, mutta hiljattain tekemäni kirjatilaus ei ole vielä saapunut ja kotimaisista syysuutuuksista tein vasta varauksia kirjastoon. Nyt on hyvä hetki tutkia oman hyllyn lukemattomia. Valitsen sieltä muutaman mahdollisen ja annan Kuvasulan tehdä ehdotuksen seuraavasta luettavasta. On jännittävä kuulla hänen vastaus kysymykseen: "Millä perusteella juuri tämä kirja?"