Pidän kovasti Mazzarellan runsaasti kirjallisuusviitteitä sisältävistä omaelämäkerrallisista romaaneista ja esseistä. Mazzarellan pohtiva ja rohkea tapa kirjoittaa saa parhaimmillaan ajattelemaan tuttuja teemoja (mm. isovanhemmuus, ikääntyminen) uusista näkökulmista.
Fiktiivinen Marraskuu oli ihan erilainen. Se jätti viluisen ja hämmentyneen olon. Kirjassa kerrotaan neljä löyhästi toisiinsa kiinnittyvää tarinaa. Tarinoiden henkilöt elävät vierauden ja välineellistämisen verkoissa. Kirjan kuvaamassa maailmassa tuulee koleasti ja kovaa. Marraskuu tuo mieleen kanadalaisen Atwoodin ja kotimaisen Verrosen tulevaisuusfiktiot.
PS Viluinen fiilis saattoi johtua myös niskassani olleista kylmäpakkauksista. Voimakas nenäverenvuoto on sekoittanut elämääni kahden viikon ajan. Olen suhannut sairaalan ja kodin väliä. Pahin on toivottavasti ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti