Jo Nesbø: Lepakkomies, Veritimantit

Lukuaika on jäänyt parin kuluneen viikon aikana vähiin, kun olemme selvitelleet Poikasen itkuolojen aiheuttajaa.

Pelastajan jälkeen luin suurin odotuksin Lepakkomiehen, Nesbøn ensimmäisen dekkarin. Harry Hole selvittelee nuoren norjalaisnaisen murhaa Australiassa. Työparikseen hän saa aboriginaalin Andrew Kensingtonin. Juoni on vauhdikas ja sisältää yllätyksiä, muttei yllä lähellekään Pelastajaa. Lepakkomiehestä jää keskeneräinen vaikutelma.

"Perinteisessä rikoskirjallisuudessa jokaisella itseään kunnioittavalla etsivällä on pettämätön vaisto, joka kertoo, milloin ihmiset valehtelevat. Bullshit! Ihmisluonne on suuri ja tutkimaton metsä, jota kukaan ei voi tuntea läpikotaisin. Edes äiti ei voi tietää lapsensa syvimpiä salaisuuksia" (s. 88)

Veritimantit oli lukukokemuksena parempi, vaikka välillä mietin, haluanko todella lukea tällaisista raakuuksista. Nesbøn dekkareissa on kuitenkin koukuttavan kerronnan lisäksi sopivasti päähenkilö Harry Holen yksityiselämäkuvausta ja rikoksen selvittelyn ohessa kirjasta toiseen kulkevia juonia, joten sarja tekee mieli lukea kokonaisuudessaan. Ei haittaa lainkaan, vaikken luekaan kirjoja aikajärjestyksessä, mielenkiinto säilyy silti.