Mari Mörön kulmikkaan kolahteleva tyyli kirjoittaa on jättänyt romaaninsa suosikkilistojeni ulkopuolelle. Toisin on hänen puutarhakirjojensa suhteen. Pidin kovasti aikaisemmista: Melkein kaikki itää ja Parhaat päiväni pihalla. Uusin oli yhtä riemastuttava luettava.
Ihmisten erilaiset harrastukset, ylipäätään perehtyminen ja palava innostus mitä ihmeellisimpiin asioihin on aina kiinnostanut minua. Puutarhanhoito ei ole kovin eriskummallista, mutta Mörö viherturaa omannäköisesti ja siitä pidän.
"Vaan toisinaan, kun mikä tahansa työ sujuu ja ihminen ymmärtää hyvän elämän koostuvan siitä, että kyvyt ja haasteet ovat tasapainossa, onni hiipii elämään. Ei mikään ura tee ihmisyyttä, mutta ihmisyyttä tukee mielekäs elämäntehtävä. Perusta perhe, niitty tai puutarha tai ne kaikki - ja opit elämään, päivän kerrallaan, ja parhaina kaksi. Pääasia on, että perustaa jotakin." (s. 72)
4 kommenttia:
Hieno ja tärkeä sitaatti. Etsin tämänkin. Yömyrsky ei nyt etene Nukahdamme illalla heti, kun otamme kirjan esille (ihan sama, mikä kirja olisi tarjolla), aiemmin ei ole tilaisuuksia lukea. Täällä on ns. alinomaista trafiikkia. :D
Mörön kirja sopii hyvin luettavaksi arkitrafiikin keskelle. Helppo jättää kesken ja voi edetä luku kerrallaan kadottamatta juonta. Kirjailija viherturaa rennosti luovalla otteella ja tulee ajatelleeksi isoja kädet mullassa. "Abstraktien ajatushäkkyröiden parissa on moni kuumentanut päätään liikaa, taivasalla peherrellessä riski pöhkööntyä on pienempi." (s. 13)
Hei! Kiva kun kommentoit blogiini, niin löysin tänne. Luin eilen juuri Mari Mörön haastattelua ja mietin, että en ole saanut otetta häneen romaaneistaan mutta onneksi tuo Vapaasti versoo vaikuttaa hyvältä, se on tulossa minulla pian lukuvuoroon. Kirjoituksesi perusteella vaikuttaa, ettö tulen pitämään viherturauskirjasta. Kiitos esittelystä! :)
Jenni, mukava kun löysit tänne. Blogissasi oli ilo vierailla - Gallayn luin juuri, Ekman on suosikkini ja ei liene yllätys, että lukulistaltani löytyy myös Moster :)
Lähetä kommentti