helmikuuta 11, 2012

Johan Bargum: Syyspurjehdus

Bargumin uusin kertoo Haraldin ja Olofin syyskuisesta purjehdusmatkasta. Miehet ovat rakastaneet samaa naista, Eliniä. Venematkan jälkeen Olof saa luokseen rikoskomisarion. Harald on kadonnut, jäljelle jäi kirje ja ase, jossa on molempien miesten sormenjäljet. Mitä merellä tapahtui?

Elinin tarina hahmottuu miesten kertoman kautta. Kumpi miehistä oli hänen elämänsä rakkaus? Lukija saa riittävästi vihjeitä omaan pohdintaan, mutta kaikki ei selviä, jotain jää vaivaamaan. Bargumin romaani on taitava kuvaus ihmissuhteista: rakkaudesta, itsekkyydestä ja syyllisyydestä.

Kirja on kansikuvaa myöten huoliteltu ja tyylikäs kokonaisuus. Mielestäni jopa liian hiottu. Tarina ei koskettanut tunteita, vaan tarjosi järkipohdintaa sovinnon mahdollisuudesta, ihmisluonnosta, välinpitämättömyydestä ja vaikeudesta rakastaa. Syyskesä oli minulle paljon mieluisampi lukukokemus.

Kirjassa esiintyvä Rufus-koira toi mieleen kirjailijasuosikkini Saramagon romaanien koirat. Samanaikaisluin Syyspurjehduksen ystäväni kanssa ja hänellä oli mainio tulkinta koirasta. Rufuksen ajelehtiminen vertautuu hyvin, niin, arvatkaa keneen?

Ei kommentteja: