helmikuuta 19, 2012

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton

Suoraan takakansitekstistä: "Käräjäoikeuden tuomari Aamu jättää avomiehensä ja tämän lapset taakseen ja lähtee töihin vieraaseen kaupunkiin. Hän on kokenut kipeän menetyksen eikä aio kertoa siitä kenellekään. Aamu uppoutuu ihmisten kohtaloihin mitä erilaisimmissa oikeusjutissa. Aamu tuntee myötätuntoa asiakkaitaan kohtaan, mutta usko oikeuden toteutumiseen alkaa horjua. Eivätkä muiden huolet onnistu painamaan unohduksiin Aamun entistä elämää, johon kuului kaiken sekoittava rakkaus, mustasukkainen pikkutyttö, suuri ilo ja lamauttava suru. Lopulta Aamun on pysähdyttävä ja kohdattava muistonsa."

Aamun tarinan kautta käsitellään tarkkanäköisesti uusperheen ihmissuhteita ja äitiyttä. Kirjailija onnistuu kuvaamaan kiinnostavia teemoja rehellisesti ja syvällisesti. Oikeusjuttujen tarkka kuvaus ja lakitermistö tuntuivat raskailta. Osuus jäi minulle etäiseksi, enkä tavoittanut sen merkitystä tarinan kannalta. Sujuvasti kirjoitettu, paikoin surullinen ja koskettava, mutta toiveikas romaani.

Ei kommentteja: