Tapahtumat on sijoitettu kiinnostavasti hengelliseen yhteisöön. Punahuivinen palkkamurhaaja tappaa pelastusarmeijalaisen, mutta miksi, ja kuka on toimeksiantaja? Juoni pysyy hyvin kasassa, siinä on sopivasti käänteitä ja jännitystä loppuun asti. Rikokset ovat kauheita, mutta niillä ei onneksi mässäillä, eikä kuvailla yksityiskohtaisesti. Oman mielenkiintoisen lisänsä tarinaan tuovat ihmissuhdekuviot.
Päähenkilö, poliisi Harry Hole on mainio hahmo: satayhdeksänkymmentäkolme senttimetriä pitkä, peloton kovanaama, heikkouksineen inhmillinen, suorasuu, omapäinen, oikeudenmukaisuuden puolustaja ja lojaali ystävilleen.
"Äkkiarvaamatta Harry joutui ylitsevuotavan myötätunnon valtaan. Ei sellaisen myötätunnon, jota hän saattoi tuntea uhria tai omaisia kohtaan, vaan sellaisen, joka kohdistui ihmiseen, joka sydäntä särkevän hetken ajan oivalsi oman inhimillisyytensä surkeuden." (s. 332)
3 kommenttia:
Nesbø on kyllä ihan ykkönen pohjoismaisista dekkaristeista. Valtavan monimutkaiset juonet, jotka eivät kuitenkaan karkaa lapasesta missään vaiheessa.
Olen samaa mieltä Pelastajan juonesta. Kuusisataa sivua ja tarina pysyi kasassa koko ajan. Nesseristä pidän (ja Vargas ja Fossum), mutta kyllä Nesbo meni ykköseksi jo ensimmäisen lukemani dekkarin perusteella.
Sain naapurilta lainaan kaksi muuta: Lepakkomies ja Veritimantit. Huomenna katson jos löydän kirjakaupasta uusimmat Nesbot omaan hyllyyni :)
Oletko lukenut kaikki? Mikä on suosikkisi?
Joo, kaikki on luettu, ja pidinkin kaikista paitsi ihan ensimmäisestä kirjasta, Lepakkomiehestä. Suosikkini on ehkä Punarinta.
Kirjoja on suomennettu hiukan hassussa järjestyksessä. Mikäli haluat lukea oikeassa järjestyksessä, niin Lepakkomiehen jälkeen tulee Torakat.
Nesser on minunkin kakkossuosikkini!
Lähetä kommentti