Lukupäiväkirjani mukaan luin tammi-helmikuun aikana 22 kirjaa. Aika monta niistä on dekkareita. Pari vuosikymmentä sitten ahmin murhamysteerejä valtavasti. Rikokset saivat väistyä kaunokirjallisuuden tieltä, kunnes alkuvuodesta aloin kaivata selkeää ja sujuvaa luettavaa odotuksesta rasittuneelle ja keskittymiskyvyttömälle mielelle. Tutustuin kirja-aiheisia blogeja lukiessani termiin "cozy mystery". Nämä kotoisat/mukavat mysteerit tarjoavat ajanvietettä meille, jotka emme kaipaa dekkareilta ylenmäärin jännitystä ja raakuutta.
"Cozy mystery" -kuningatar lienee Agatha Christie. Kirjoissa kuvaillaan miljöötä ja henkilöitä. Juoni keskittyy selvittämään murhaajan.
Uudempia ”mukavia mysteerejä” edustavat esimerkiksi Sujata Massey ja Louise Penny. Masseyn kirjojen tapahtumat sijoittuvat Japaniin, Pennyn Kanadaan. Molemmat sarjat ovat olleet mukavia luettavia, koska sarjan edetessä seurataan päähenkilön yksityiselämää ja kirjojen tapahtumapaikat tulevat tutuksi. Jos Venetsia kiinnostaa, niin sinne pääsee Donna Leonin mukana. Andrea Camillerin kirjat vievät lukijansa Sisiliaan.
En ole varma kuuluuko kotimainen Outi Pakkanen tähän lajityyppiin, mutta hänen tuotannostaan löytyy ”kotoisan mysteerin” tyypillisiä piirteitä. Henkilökuvauksen lisäksi Pakkasen kirjoissa kokataan, syödään ja nautiskellaan lasillinen viiniä murhan ratkaisemisen ohessa.
Dekkarimania -blogissa on hyvä esittely näistä "mukavista mysteereistä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti