"Haarapääskyt pujahtelivat Backasin Isakssonin venevajan avoimesta ovesta sisään ja ulos, niiden sirkutus ja kuivakka narskutus kaikuivat seinien välissä; västäräkki keikutti pitkää pyrstöään lauttarannassa; lokit kirkuivat; pajulintu soitti kauempana rannasta pientä huiluaan ja kirjosieppo kilkutti yksinkertaista säettään. Aurinko levitti mereen väräjävän välkevanan, ja se oli niin kirkas että silmät siristyivät viiruiksi kun tähyili ulapalle." (s. 18-19)
Pidin kovasti Sundin Pohjanmaa -trilogiasta ja aloitin pari vuotta sitten suurin odotuksin tämänkin kirjan, mutta silloin lukeminen jäi kesken. Nyt innostuin kokeilemaan uudelleen luettuani Vuorovettä -blogin esittelyn ja tällä kertaa ajankohta oli suosiollinen Onnelliselle pienelle saarelle.
Hyllystäni löytyy Sundin uusin, En morgontrött fågelskådares bekännelse. Olen aloittanut kirjaa, mutta ruotsin kielen taitoni ei tee oikeutta Sundin elävälle kerronnalle ja itseä kiinnostavalle aiheelle. Onneksi kirja on ilmestynyt juuri suomeksi: Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset. Ajattelin hankkia myös suomennoksen ja lukea rinnakkain ruotsinkielisen kanssa.
Sund toi mieleeni toisen lämminhenkisen ja seesteisen saaristolaiselämän kuvaajan: Tapio Koivukarin. Koivukarin kieli on merituulen raikasta ja kerronta jouhevaa. Saaristolaissaagan kolme osaa ovat: Luodetuulen maa, Missä aallot murtuvat ja Sumun lokikirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti