 |
| lanka: Novita wool, puikot 4 mm |
Muistatko lapsuutesi lempilelun tai unikaverin? Äiti on kirjoittanut Kulta-aika lapsuuden -kirjaani, että lempileluni oli korvaton pupu, jota pidin autona. Hmm. Pupuautosta minulla itsellä ei ole mielikuvaa, mutta valko-oranssin uninallen muistan.
Mieheni rakkain lelu oli pupu. Pupua oli mukava kuljettaa kaulasta. Kantamisesta kaula kului ohuen ohueksi kaitaleeksi ja pupun pää suorastaan retkotti.
Lasten unia valvovat Maisa-hiiri (Lucy Cousinin kirjoista tuttu), Kilkkunalle (nallen sisällä on kulkunen), Jasu-nalle (ruskea ja pörheä) ja Pehmompi peitto. Pehmompi peitto on nimensä mukaisesti erittäin pehmoinen, jo moneen kertaan paikattu vauvapeitto.
Nyt meille muutti Herra Possu. Tikuttelin possuherralle raamit, täytin vanulla ja ompelin ilmeen. Saa nähdä ottaako kevätvauva Herra Possun leikkeihinsä.
2 kommenttia:
Oi, miten söpö!
Minulla oli kaksi unikaveria, mutta vasta koululaisena, kun pelkäsin öisin ja kaipasin lohtua.
Toinen oli vaaleansininen nalle, jonka sain veljen sairaalareissulta Helsingistä. Se nalle on yhä tallella, kauhtunut. Toinen silmä puuttui, tilalla oli nappi, toinen silmä on lasia. Nallen lisäksi oli apina, jolla oli värikäs paita ja vihreä baskeri, pään sisällä sahanpurua. Siltä irtosi aikuisiän muutoissa pää ja mies heitti sen roskiin (murr!). Olisi sen saanut korjattua. Miehellä on tallella pieni pehmo-oravansa.
Hellyttäviä unikavereita. Etenkin tuo apina kuulostaa veikeältä.
Mukava miettiä, millä perusteella kukin on valinnut unikaverinsa, niin hassunkurisia ne monesti ovat.
Lähetä kommentti