Ewa Morenon juttu on tähän mennessä paras Nesserin dekkari. Juoni pysyi jäntevänä ja kiinnostavana loppuun asti. Tarinassa ei ole tyhjäkäyntiä, eikä loppuratkaisu ole niin epäuskottava kuin aiemmin lukemissani.
Luen sarjaa nurinkurisessa järjestyksessä, mutta lukuiloa ei latista, vaikka tiedän asioita joita ei kuuluisi vielä tietää. Monet sarjan vakiohenkilöt ovat tulleet tutuiksi. Nyt kiinnostaisi lukea sellainen juttu, jossa Van Veeteren itse toimii aktiivisesti mukana tutkimuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti