syyskuuta 05, 2011

John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä

"Maailmassa sattuu vahinkoja", sanoo kokki Dominic Baciagalupo. Twisted Riverin rannalle syntyneessä tukinuittajien yhteisössä tapahtuu kohtalokas vahinko, joka muuttaa kokin ja hänen poikansa elämän tuleviksi vuosikymmeniksi. Kirja on tunteikas tarina kolmen sukupolven isistä ja pojista, sekä elämänikäisestä ystävyydestä.

Irvingille tuttuun tapaan monet henkilöhahmot ovat erikoisia ja tapahtumat mielikuvituksellisia. Juonen punainen lanka säilyy hyvin kuusisataa sivua ja solmiutuu lopussa taidokkaasti alun tapahtumiin. Upea lukuromaani.

Kirjassa tehdään hurjat määrät ruokaa, valurautainen paistinpannu liittyy keskeisesti tapahtumiin ja ravintoloiden ruokalistat tulevat tutuiksi. Ensimmäinen lukunäyte tukkikämppäkeittiöstä:

"Maailmassa sattui vahinkoja, kokki ajatteli. Keittiössä piti kiirettä. Aamiaisella tarjottu lammasmuhennos saisi kelvata myös illallisella. Lisäksi hän oli tehnyt kahvihernekeittoa (katolilaisille) ja hirvipaistia porkkanoiden ja helmisipulien kanssa. Ja kyllä, keittiössä oli myös helvetin iso kattilallinen papuja ja iänikuista persiljalla maustettua hernerokkaa. Mutta oli tarjolla muutakin joka poikkesi hiukan tavallisesta tukkikämppämuonasta." (s. 76-77)

Toinen lukunäyte Dominicin Avellino-ravintolasta:

"Tänään kokki keitteli punaviinikastiketta patapaistia varten ja höyrypöydällä oli sekä tummaa että vaaleaa kanalientä. "Jotakin Aasiasta" -kategoriassa oli Ah Goun nautaa satay-maapähkinäkastikkeessa ja tempuravalikoima - vähän katkarapuja, vihreitä papuja ja parsaa. Lisäksi tavalliset pasta-annokset - muun muassa mustekalaa, mustia oliiveja ja pinjansiemeniä pennepastan kansa - ja kaksi suosittua pizzaa: pepperonia marinarakastikkeen kanssa ja metsäsienipizza, jossa oli neljää eri juustoa. Hän oli paistanut rosmariinikanan, joka tarjoiltiin sinappikaalipedillä ja grillatun fenkolin kanssa, ja lisäksi listalla oli grillattua valkosipulilla maustettua karitsanpaistia ja metsäsienirisottoa." (s. 290-291)

3 kommenttia:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Tämä on mielestäni hienoin Irvingin 2000-luvun kirjoista. Pidin erityisesti siitä intertekstuaalisuudesta, jota Irving romaanissaan viljelee.

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Minustakin tämä oli pitkästä aikaa oikein kunnon Irvingiä!

Sanasulka kirjoitti...

Aivan! Ketchumin karhean kömpelö hahmo on tullut ajatuksiin vielä lukemisen jälkeen. Samoin miesten eriskummallinen ystävyys. Kirjassa oli paljon hyvää: ihmissuhdekuvaus, miljöö, kantava tarina. Ja veikeät viittaukset tuttuihin kirjailijoihin :)

Tällaisen lukukokemuksen jälkeen jää hykertelemään tyytyväisyydestä. Mukava jakaa lukuilo teidän kanssa!