Härkönen käsittelee aihetta niin realistisesti, että lukiessa tuntui kuin kirja olisi hyvin kirjoitettu opas sijaisvanhemmuutta pohtiville. Aihe kiinnosti ja sijoitettujen lasten asia tarvitsee näkyvyyttä, mutta odotin silti enemmän fiktiivisiä elementtejä (vrt Markus Nummi: Karkkipäivä).
Härkönen kirjoittaa hyvin, hänen dialoginsa ovat nasevia ja näkökulmansa raikkaita. Härkösen romaanihenkilöt saavat ajatella ajatuksia, joita emme haluaisi itsestämme löytää. Pidän erityisesti tavasta, jolla hän ravistelee täydellisen äidin myyttiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti