"Palelen, eikä minulla ole ruokahalua, hengenahdistus ja nivelkivut vaivaavat, vatsani toimii huonosti enkä pysty tekemään työtä, mutta minä kestän, koska tiedän, että olen tehnyt oikein, en ole hännystellyt ketään, en ole myynyt itseäni, elän kuin köyhä taiteilija, vaikka olen tiedemies, eikä jälkimaailma muista minua vaikka uhraisin tieteelle koko elämäni." (s. 99)
William N. arvostaa suorapuheisuutta:
"Suorapuheisuutta akateemisissakaan 'seurapiireissä' ei arvosteta, vaan vastaväitteet on kiedottava vanuun, jotta ei 'loukkaisi' ketään, mutta edistetäänkö näin muka tieteen asiaa, rehellisyys kuitenkin on aina ollut minun ohjenuorani." (s.95)
Pidän Carlsonin huolitellusta, niukasta tyylistä. Tässä kirjassa häiritsi henkilöiden nimien lyhennykset, kuten monsieur R-d, Th S, prof A.B. Samoin alleviivaukset erottuivat liiaksi tekstistä. Mutta muuten Carlson onnistuu luomaan monipuolisen kuvan kasvitieteilijän mielenmaisemasta. Vanhuksen kitkerän terävät ajatukset ja huomiot pariisilaiselämästä olivat hykerryttävää luettavaa. Tieteen ja taiteen eroavaisuuksien pohdinta herätti myös ajatuksia.
Kirjan tapahtumat perustuvat todellisen henkilön, William Nylanderin (1822-1899), elämään, mutta päiväkirjamerkinnät ovat fiktiivisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti