Kylmä kamari kertoo 17 -vuotiaan Elinan tarinan. Elina asuu maalla isän, äidin, veljen ja Ansan, isän siskon kanssa. Tyttö häpeää maalaista perhettään ja haaveilee elämästä jossain muualla. Kodin ilmapiiri on tukahtunut vaietuista tunteista. Maatalossa riittää töitä, isä vaikenee, äiti huokailee huoneessaan, veli menee omia menojaan ja Ansa osoittaa mieltään. Perheeseen kuului muutama vuosi sitten vielä eräs. Mitä tapahtui? Onneksi on kaverit ja Make, ensimmäinen poikaystävä.
Paavilainen kirjoittaa realistisesti maaseudun elämästä ja perheen tunneilmapiiristä. Hän kuvaa hyvin nuoren mielenmaisemaa, tulevaisuudenhaaveita ja halua irtautua kodista. Vieraalla murteella kirjoitettu dialogi vaikeutti lukemista ja jopa ärsytti, muuten romaani oli mutkaton viikonloppuluettava. Kirja sai miettimään aikakauden ja elinympäristön vaikutusta siihen, millaiseksi elämäntarinamme lopulta muodostuu. Valintamme eivät aina johda toivomaamme lopputulokseen, toteutunut toive voi olla jotain ihan muuta kuin odotimme.
Sain samassa paketissa kirjan jatko-osan, Kummitäti. Siinä kerrotaan Elinan ja Ansan myöhemmistä vaiheista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti