"Aneurysman repeämistä edeltävät viikot ovat pyyhkiytyneet pois. Mitään ei ole tallella. Joskus hänen mieleensä ilmaantuu muiston riekale, mutta se on poissa ennen kuin hän ehtii tarttua siihen." (s. 41-42)
Et sinä kuole on Schmidtin omaelämäkerrallinen romaani. Päähenkilö Helene menettää aneurysman repeämisestä aiheutuneen verenvuodon seurauksena kyvyn puhua, liikkua ja muistaa. Kirjassa seurataan Helenen toipumista, lähinnä muistin palautumista. "Hänen pitää punoa muistikuvista lanka, jota pitkin voi hivuttautua eteenpäin." (s. 42)
Omaelämäkerralliset tapahtumat on etäännytetty ja muutettu taitavasti kaunokirjalliseen muotoon. Lukijana odotin päähenkilön ajatusten ja toipumisen laajempaa kuvausta. Kaipasin lääketieteellistä faktaa ja omakohtaisuutta samaan tapaan kuin Hustvedtin Vapisevassa naisessa oli. Schmidt on rajannut kirjan tapahtumat lähinnä muistikuvien kokoamisen ympärille.
"Hän tuntee hetkellistä epävarmuutta, sillä aneurysman repeämistä edeltävät kuukaudet ovat piilossa ilmavien, seitinohuiden verhojen takana. Joskus tuuli onnistuu hetkeksi työntelemään niitä sivuun, mutta hän ei vielä saa otetta kuin pienestä aavistuksen liepeestä, ja kun se on hänen kädessään, hän yleensä uskoo näkevänsä vilahduksen toisesta liepeestä. Hän avaa kätensä tarttuakseen siihen, mutta ensimmäinen pääsee heti karkuun. Harmissaan hän päästää toisenkin pakoon. Niin käy kerta toisensa jälkeen." (s. 239)
Raskaasta aiheesta huolimatta toiveikas ja hämmästyttävä kuvaus ihmiskehon ja -mielen toipumisesta.
2 kommenttia:
Kiitos, lisään lukulistalle tämänkin. Vapiseva nainen -varaukseni on tullut kirjastoon. Odotan todella, että pääsen käsiksi näihin kaikkiin.
J.K. Onnistunut kansi, horjuvaa käsialaa myöten.
Kiinnostavia kirjoja molemmat. Schmidtin kirja ns kirjallinen, Hustvedtin omakohtainen. Molemmat tempaisivat mukaansa, etenivät vaivatta. Vahvoja lukukokemuksia, onneksi myös lohdullisia.
Mukava odotella millaisia ajatuksia herättävät sinussa.
Lähetä kommentti